Mitään erikoista ei oikein olla puuhailtu viime aikoina. Perus vetolenkit viime viikkoon asti ja tällä viikolla lähinnä pihassa juoksuttamista. Maanantaina käytiin Adan kanssa ihan vain hihnalenkillä, mitä ei Ada meinannut ymmärtää ollenkaan. Vetää vaan ja ei meinannut rauhoittua millään. Vinkui vaan hillittömästi. Lopulta tajusi, että peruslenkin voi hyödyntää siellä ojassa juoksemiseen. Mutta onpa mukava, että se talvi tuli nyt edes jotenkin! Ensin tuli pakkanen ja lumi, nyt kaksi päivää nollakeliä. Viikonlopuksi taas pakkasta ja täällä meillä päin kaukaloitakin jo jäädyttäävät. Kyllähän varmasti vielä ennen joulua ehtii lämmetä, mutta nautitaan nyt. Jos tulisi vielä hieman lunta niin josko pääsisi jopa potkurilla vetolenkkejä tekemään. Pyörä on ainakin nyt pannassa.
Rikillä alkaa olla talviturkki ja onkin varsinainen nalle. Niin kuin aina. Adalla ei edelleenkään pohjavillaa ole ja peitinkarvakin vielä irtoilee... Syksyllä jo katselin, että neiti meinaa hieman tummua, mutta nyt katsoinkin tänään, että neitihän harmaantuu ihan silmissä!
Riki päätti eilen yllättää. Meidän rakkauspakkaus päätti 11 kuukauden jälkeen viettää yön yläkerrassa meidän muiden kanssa! Menin itse jo kahdeksan jälkeen ylös telkkaria katsomaan. Kohta mies tuli koirien kanssa ihmettelemään, että joko sinne menin. Otti vielä koirat takaisin alakertaan, mutta vähän myöhemmin tuli taas ylhäällä käymään ja taas koirat juoksivat edellä. Makaamaan rupesivat ja sinne se mies ne jättikin. Kävin vaan vettä kuppiin laittamassa, portti kiinni ja ehdin jo nukahtaakin ennen kuin mies tuli nukkumaan. Totesi vaan, että tuossa ne nyt sitten on. Ja niinhän ne koko yön rauhassa makoilivat. Kävivät alhaalla, kun mies töihin heräili, mutta töihin lähtiessä oli Riki taas itse halunnut ylös tulla. Ja edelleenkään koirista ei mitään häiriötä ollut. Miehellekin totesin, että en edes huomannut Rikin ylhäällä oloa ennen kuin herätys soi. Ensin Ada vauhkona pyörähti sängyn vierellä "jee, se heräs!" ja sitten tuli Riki istumaan sängyn viereen rapsuteltavaksi. Katsellaan tuleeko Riki vielä ensi yönä ylös.
Pakastinta kävin myös täydentämässä ennen iltavuoroon menoa. Koirille taas noin kuukaudeksi lihat pitäisi olla. Kotiin tultuani jätin kaksi 7 kilon laatikkoa ja kaksi muovipussia eteiseen. Ensin otin laatikot keittiön puolelle purettavaksi. Eteisestä rupesi murinaa kuulumaan ja nurkan takaa kurkkasin ja näin, kuinka kummankin koiran kuonot olivat noin viiden sentin päässä pussista tuijottamassa ja Riki murisi Adalle, joka yritti vauhkona nuuhkia, mikä siellä haisee. Riki ei liikahtanutkaan, murisi vain. Tyhjensin rauhassa laatikot loppuun ja menin hakemaan pussit. Ada siirtyi heti sivuun, Riki jatkoi murinaa ja minä ojensin käteni nostamaan kummankin pussin. Riki jatkoi murinaa, totesin vain että höpö höpö ja nostin pussit pois. Riki nolon näköisenä lopetti murinan ja korvat sivulla jäi tuijottamaan perääni.
Eipähän sitä sen ihmeempää meidän elämään. Perusarkea eletään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti