Veimme Rikin perjantai-iltana äitini luokse yökylään. Ei tarvinnut viettää pitkää päivää yksikseen kotosalla. Riki meinasi meidän mukaamme lähteä, mutta äitini piti pannasta kiinni, jotta päästiin livahtamaan paikalta. Ja hyvinhän poika loppujen lopuksi oli jäänyt ilman meitä. Olihan tämä nyt sentään jo toinen kerta! Edellisestä kerrasta on kyllä melko pitkä aika...
Rikillä oli ollut hemmotteluloma. Sai käydä äitini kanssa lenkillä, syödä paljon puruluita, vahtia saunojia ulkosaunan kuistilla, lämmittää takkaa, makoilla ihmisten jaloissa, leikkiä Upi-kissan kanssa, pelata jalkapalloa ja kaiken lisäksi saanut olla irti pihalla, joka ei ole kokonaan aidattu! Ja vielä kaiken kukkuraksi pysynyt pihassa! Olin melkoisen yllättynyt asiasta, kun kuulin! Eli Riki on varmasti nauttinut olostaan täysin rinnoin.
Mitäs Ada tykkäsi olla ilman Rikiä? Ada jäi kotiin siksi aikaa, kun Rikin veimme. Kotiin tultuamme haisteli meidät läpi, istahti keittiön lattialle oikein Adalle normaalissa leveässä istuma-asennossa ja korvat sivulla ihmetellen katseli ympärilleen. Siinäpä se sitten oli. Normaalia arkea mentiin ilta lauantain näyttelyreissua valmistellen.
Mutta entäs kun Riki kotiin käytiin? Haettiin Adakin pihalle ja samantien lähtivät leikkimään. Hetkeksi pysähtyivät toistensa kuonoja nuuhkimaan, mutta se oli vain sekunnin kestävä tilanne.
Nyt on kaikki kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti