Vihdoin ja viimein torstaina pääsimme taas vetotreenejä pitämään, kun mies sai aikaiseksi pyöräni korjauksen. Huomenna on lähtö Jyväskylään, joten Adaa lähdin treenaamaan. Haluaisin Adan olevan parhaassa mahdollisessa kunnossa, vaikka eihän pari päivää enää auta. Mutta kuitenkin yritetty on.
Ada oli taas innokkaana lähdössä, kuten aina. Ja koko lenkki meni kokonaisuudessaan loistavasti! Käännökset sujuivat, veto ja seis käskyt ovat selkeästi jääneet hyvin Adalle mieleen. Lisäksi olen ajatellut opettaa Adalle uuden käskyn. Ada on alun innon jälkeen yleensä tasainen lönkyttelijä vetäessäänkin ja ajattelin kokeilla josko mahdollisesti Ada oppisi käskystä lisäämään vauhtia. Alkuviikosta hihnalenkillä Adalla oli valjaat ja minulla hiihtovyö päällä. Kun lähdin juoksemaan, sanoin hop hop ja Adakin lähti juoksemaan. Eilen vetolenkillä kokeilin samaa ja kyllähän se pääsääntöisesti onnistui ja silloin toki kehuin vuolaasti. Joka kerta se ei toimi. Liekö Ada sitä mieltä, että ei jaksa. Mutta vetäen mentiin koko matka hyvää vauhtia.
Häiriötreeniä lenkillä riitti. Ensin pari poikaa kääntyi meidän edelle pyörillään. SIitäpä Ada vauhtia saikin, kun yritti kiinni saada. Jonkun matkaa pojat jaksoivat Adaa kirittää, kunnes tekivät tilaa ja mentiin ohi. Ohi-käsky Adalla on mieleen jäänyt ja silläpä sitä hienosti ohi mentiinkin. Heti piti ohittaa myös mies, joka olallaan isoa treenikassia kantoi. Ada varovasti kassia katseli, mutta edelleen reippaasti ohi meni. Samalla tulikin pari terrieriä vastaan ja Ada koukkasi miehen eteen, kun yrtti toisten luo mennä. Pysähdyin ja vedin Adan luokseni ja taluttaen ohi mentiin. Piti vielä pyörän eturengaskin väliin laittaa. No, kaikki ohitetut pääsi meidän ohi ja ohitettiin sama mies kassin kanssa uudestaan ja hienosti edelleen. Pojat menivät menojaan ja loppumatka saatiinkin mennä rauhallisesti kotia asti.
Tänä aamuna heräsin vapaapäivän kunniaksi kuuden jälkeen. Ennen seitsemää oltiin jo Adan kanssa vetämään lähdössä. Rikin vuoro on myöhemmin päivällä. Toivottavasti naapurit arvostavat innokkaan malamuutin ulinaa siihen aikaan aamusta. Ada ei nimittäin olisi malttanut odottaa lähtöä ollenkaan. Alku meni ihan hyvin. Reilun puolet matkasta olimme menneet, kun Ada meni hieman sekaisin samoista terriereistä, jotka eilen näimme. Lopulta siirsin Adan rinnale juoksemaan ja hienosti jaksoi juosta kotiin asti. Ja vaikka kuinka väsynyt Ada olisi lenkin jälkeen, jaksaa neiti kuitenkin tennispalloa noutaa vaikka kuinka kauan.
Ada pääsi lenkin jälkeen pesulle. On muuten yllättävän helppoa kuivata malamuutti, jolla ei ole ollenkaan pohjavillaa. Neitihän siis päätti kaksi viikkoa sitten aloittaa karvanlähdön. Ada saa loppupäivän kuivatella loppuun ja levätä. Riki pääsee tänään äitini luokse yökylään. Ei tarvitse olla huomenna kotona yksin niin pitkää aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti