Eilen oli Rikin vuoro treenata ja tänään taas Adan. Tehtiin hieman pidempi lenkki Adan kanssa. Matkaa silti n. viisi kilometriä. Rikin kanssa ei eilen taas vaihteeksi sujunut ihan niin hyvin kuin maanantaina. Mutta Adan kanssa tänään mentiin taas sellaisella innolla, että ei voinut jäädä kuin hyvä fiilis! Ada on todella motivoitunut hommaan. Hieman kuntoa kohotellaan edelleen, koska alkuun vedetään kovaa, mutta loppumatka rauhallisesti ja hieman vähemmällä vedolla.
Se, missä on Adalla iso puute, on suuntavaisto. Se on ihan hukassa! Nyt päästiin kuitenkin ensimmäisen kilometrin ihan hyvin ja kääntyminen tutulle reitille meni myös hyvin. Matkalla mennään parikymmentä metriä ilman kevyen liikenteen väylää. Ja Adalla menee heti suunta sekaisin. Nenä menee sinällään kyllä edelleen samaan suuntaan, mutta sivuttainen liike kasvaa. Ja tänäänkin oltiin liikenteessä sellaiseen aikaan, että liikennettä oli ihan mukavasti. Pelkäsin ihan todella, että Ada jää auton alle! Tarkkana piti olla koko ajan ja välillä mentiinkin pyörää taluttaen ja pidin Adan ihan lähellä. Ada menee myös sekaisin, jos pitää vaihtaa tien reunasta toiseen. Ja jos tulee T-risteys, Ada helpoimman kautta vaan juoksisi suoraan tielle liikenteen sekaan kuulematta yhtään käskyjä. Eli suuntia on edelleen kehitettävä...
Alla on video, joka on kuvattu puhelimella. Onneksi koiralla on vaalea takamus, joten jotain edes näkee... Ulkona ei ollut todellakaan noin pimeää, mutta puhelimen laatu on mitä on... Hieman kuitenkin näkee, miten Adalla homma toimii. Kolina, mikä välillä kuuluu, tarkoittaa liinan löystymistä. Jos ei kolinaa kuulu, mentiin liina tiukalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti