Epäviralliset agilitykisat 5.10.

Ja niin päätin, että ennen Adan toivottua treenitaukoa otamme vielä haasteen vastaan ja lähdimme kokeilemaan JOA:n epävirallisiin agilitykisoihin, miltä se kisaaminen tuntuu ja osammeko me ihan oikeasti yhtään mitään. Niinpä siis suuntasimme keskiviikkoiltana Pärnävaaran koiraurheilukeskukseen. 

Olimme ajoissa, joten kävimme hieman kävelemässä Adan kanssa, jotta aivan varmasti on tarpeensa tehnyt, ettei halliin sisälle mitään tee. Halliin menin ilmoittautumaan ilman Adaa ja seinälle olikin jo laitettu radat esille. Aikomukseni oli osallistua putkiralliin ja supermölliin, jossa oli putkien lisäksi hyppyesteitä, mutta ei rengasta. Säikähdin jo putkirallin radan nähdessäni. Radalla oli vain viisi putkea, mutta niissä kuljettiin edestakaisin ja ihan miten sattuu. Näin ensimmäisestä omasta näkökulmasta. Monta kertaa kävin radan läpi mielessäni ja katsoin, kun rakentivat rataa ja kävin taas mielessäni, miten radalla edetään. Rataan tutustumisen tein muutaman kerran ja mietin vielä, mistä puolelta minun kannattaa liikkua, jotta rata olisi Adalle mahdollisimman selkeä. 

Ajattelin jo etukäteen, että jos en kerta lauantaina Aslakin kanssa vetokisoissa jännittänyt, ei varmasti voi nytkään jännittää! Mutta kyllä siellä taustalla oli sellainen pieni hiipivä jännitys, joka sai minut toimimaan etenkin lähdössä rauhattomasti ja nopealiikkeisesti. Ada taas oli aivan jotain muuta kuin nopealiikkeinen! Tietenkään Ada ei malttanut odottaa istualleen lähdössä. Etäisyys ensimmäiseen putkeen oli kuitenkin melko lyhyt, joten en kokenut malttamattomuutta ongelmaksi. Meninkin vain noin metrin päähän ja annoin lähtökäskyn. Adaa vei heti alusta asti hajut mukanaan. Nenä meni maassa, vaikka neiti kuitenkin suoritti putket suurimmaksi osaksi kuten piti. Vauhtia ei kuitenkaan siis myöskään ollut kovin paljoa, joten pelko etten perässä pysyisi oli aivan turha! 

Yksi virhe meille tuli, kun olimme numero seiskan kohdalla putkeen menossa ja joku oli tiputtanut nenäliinan putken sisäkaaren sivulle melkein suuaukon luokse. Ilmeisesti virhe tuli ns. kieltäytymisestä, kun Ada juoksi nenäliinan luokse, eikä suoraan putkeen. Toista virhettä en muista, enkä huomannut, missä kohdin tuomari kätensä olisi nostanut. Sain jännittää palkintojenjakoon asti, että oliko suoritus edes hyväksytty, kun en paljoa omasta suorituksestakaan enää muistanut maaliin päästyämme. Virhepisteitä oli siis kaikkiaan 10 ja aika oli 44,63 sekuntia. 

Supermöllin rata näytti jopa alkuun helpommalta ja selkeämmältä kuin putkirallin rata. Ainut oli esteet 8-12, joita piti kerrata ja miettiä omia ohjaustekniikoita enemmän. Ada lähti radalle paremmalla kontaktilla minuun. Nenä ei enää maassa niin voimakkaasti kulkenut. Edelleenkään Adalla ei kuitenkaan kiire mihinkään ollut! Olin aivan ihmeissäni! Milloin Adalla ei muka kiire ole agiradalla ollut?! Toinen vain rauhallisella ravilla lönkytteli perässä ja yritin kovasti houkutella, mutta ei se vauhtia Adaan saanut yhtään lisää. 

Esteet Ada suoritti kuitenkin puhtaasti. Yhtään rimaa ei Ada tiputtanut ja yhtään kieltäytymistä ei tullut. Virhe tuli, kun putkelta (nro 8) piti siirtyä toisella putkelle. Olin itse liian kaukana jo toisen esteen luona menossa, kun Ada tuli edelliseltä esteeltä, näki aidan suoraan edessään ja suoritti aidan ennen kuin siirtyi luokseni ja suoritti esteen nro 9. Tätä lukuunottamatta Ada teki todella puhtaan suorituksen!

Pääsimme maaliin asti ja olin todella harmissani hylystä, jonka tuomari näytti radalla. En todellakaan muista vielä kaikkia sääntöjä ja tuomarin merkkejä ja olin siinä uskossa, että meidän suoritus kokonaisuudessaan hylättiin. Siinä vaiheessa, kun palkintojenjaossa meidän kutsuttiin toiselle sijalle (aiemmin kilpailleita ei palkittu) olin niin yllättynyt ja hämmentynyt, että piti ihan tuomarillekin ihmetellä, että kuinka tämä nyt mahdollista voi olla. Siinä sitten tuomari selitti minulle, että ei se hylky tarkoita kuin virhepisteitä, että ei sitä koko suoritusta hylätty! :) Oli muuten todella fiksu olo... Mutta siis Ada sai hitaalla, mutta suht vahvalla suorituksella ensimmäisistä epävirallisista kisoistaan supermöllistä toisen sijan ja voi nyt hyvillä mielin jäädä mahdolliselle treenitauolle!

Vahvistus tiineydestä on edelleen viikon päästä, joten jännitämme edelleen. Ada on edelleen innokas treenailija, mutta nyt ensimmäistä kertaa kisoissa huomasin vauhdin hiipuvan. En vain uskalla vielä luottaa omiin havaintoihini vaan uskon vasta ultrassa. Siirryimme kuitenkin tänään tiineen koiran ruokaan. Olemme nyt 1,5 säkkiä Profine aktiivisen koiran ruokaa syöttäneet koirille ja Adalla vuotaa silmät. En tiedä onko mahdollista, että koulutuspalkkana ja aktivointilelun herkkuina käytetyt Royal Canin säkin (voitettiin joskus mätsärissä) papelot aiheuttaisi silmien vuotamisen, kun niitä ei olla vasta kuin muutaman viikon käytetty, eikä mitenkään päivittäin edes, vaikka kerta-annos onkin ollut jopa n. 0,5 desiä. Mutta kävin ostamassa kahden kilon säkin Purenatural breeder ruokaa, jotta hiljalleen siihen siirrytään. Ison säkin ostan vasta, kun varmistus tiineydestä saadaan...

Muoks. Lisäyksenä vielä kisaan, että putkirallissa kaikki koirat olivat samassa sarjassa,kun taas supermöllissä säkäkorkeuden mukaisissa luokissa. Ada siis oli toisena supermöllissä maksikoirien luokassa.