Viikonloppuna aloitimme kisauran Aslakin kanssa. Maanantaina oli Aslakilla hieronta ja kävimme vasta torstaina kevyen muutaman kilometrin lenkin tekemässä ja testaamassa uutta liinaa, jonka kävin samana päivänä ostamassa. Aslak kulki suht hyvin. En kyllä edes muista, laitoinko lukemia ollenkaan ylös sigmasta...
Torstaina julkaistiin myös lähtölistat, joista selvisi, että DS1 harrastesarja on ensimmäisenä lauantaina ja meidän lähtö tapahtuu neljäntenä kello 12:03. Tässä vaiheessa minulle iski pieni paniikki, enkä oikein tiennyt itkeäkö vai nauraako, kun jännitti kisa niin kovasti. Onneksi tämä jännitys ei jatkunut ja jopa kisa-aamuna sain rauhassa valmistautua kisaan Aslakin kanssa.
 |
| Kuvaaja Outi Pisto |
Perjantai-iltana pakkasin jo auton valmiiksi, jotta lauantaina pystyin keskittymään omaan valmistautumiseen ja käyttämään Aslakia rauhassa tarpeillaan. Kisapaikalle siirtyminen oli helppoa, kun matkaakin oli meiltä jopa reilu 10 kilometriä. Kisapaikalla kävin heti ilmoittautumassa ja vaihdoin kuulumisia tuttujen kanssa. Sovimme myös ohitusjärjestelyjä edellä lähtevän kanssa. Tästä siirryimme ajajien kokoukseen ja rataselostukseen, jonka jälkeen käytin Aslakia vielä tarpeillaan. Nyt Aslak oli kahdet kakat tehnyt ennen kisaa, joten en kuvitellut sen takia välttämättä pysähdyksiä enää tulevan. Niinpä niin... Suurin piirtein ensimmäisen kilometrin kohdalla Aslakin vatsa jälleen toimi ja tällä kertaa oikein ihanasti löysänä vielä...
Lähdössä kävimme vielä myös meidän perään lähtevän kanssa keskustelua ohitusjärjestelyistä. Pyysin kaikkia ottamaan varman päälle, koska en tiedä, miten Aslak käyttäytyisi ohituksissa. Aslak ei saanut onneksi kovin pahasti kierroksia kerättyä ennen lähtöä. Lähtö sujuikin ongelmitta ja Aslak lähti hienolla vauhdilla etenemään.
Ensimmäisessä varsinaisessa mutkassa olikin jo edellä oleva saksanpaimenkoira pysähdyksissä sisäkaarteessa, joten huusin kauempaa "tietä", pysähdyin ottaakseni Aslakin lyhyemmälle ja puolijuoksulla mentiin toisten ohi. Pidin koko ajan kikkarin etupyörän Aslakin ja toisen koirakon välissä, mutta ei Aslakia oikeastaan toiset edes kiinnostanut. Hieman Aslak vilkaisi koirakkoa kohti, mutta ohitti kuitenkin rauhassa ja laskinkin liinasta irti, hyppäsin kyytiin ja matka jatkui. Seuraavassa mutkassa oli ratavahteja ja valokuvaaja, joita Aslak selkeästi olisi halunnut moikata, mutta käskystä kääntyi kuitenkin oikeaan suuntaan, vaikka yrittikin mutkassa jäädä merkkailemaan.
 |
| Kuvaaja Outi Pisto |
Seuraavaksi Aslakilta pääsikin pieru ja kohta kyykki kakalla. Meinasi jäädä potkimaan, mutta pienesti tönäisin pyllylle ja taas matka jatkui. Muuten Aslakilla ei pysähtymisyrityksiä ollutkaan muuten kuin vauhdin hidastuessa yritti merkata, mutta aina nyin hihnasta matkaa jatkamaan.
Aslak eteni hienosti, vaikka ketään ei meidän edellä alun jälkeen näkynytkään. Lopussa perästä alkoi kuulua ja näkyä muita, mutta meitä ei kuitenkaan ohitettu ja eroa seuraavaan oli vielä ihan mukavasti. Muutama sata metriä oli matkaa, kun Aslak alkoi hieman hengailemaan, mutta nopeasti lisäsi taas vauhtia ja päästiin maaliin asti hienolla laukalla. Maalissa olleet kertoivatkin, että Aslak tuli todella vauhdikkaasti maalialueelle.
Ura oli pehmeä ja märkä, mutta Aslak teki kuitenkin todella hienon suorituksen! Aslakin keskinopeus oli 16,17 km/h, mikä on nopein ja tehokkain suoritus Aslakilta ikinä! Lisäksi Aslak kuunteli minua hyvin ja oli selkeästi erittäin hyvin motivoitunut kisaan. Olimme loppujen lopuksi viidentenä, toisena malamuuttina, ajalla 10:29. Jaan joku päivä myös videon kisasta, kunhan jaksan sen vaan vielä muokata... Olin tänään talkoolaisena ja eilinen ilta meni valokuvien ja parin viinilasillisen kanssa, joten videonmuokkaus on jäänyt vielä toistaiseksi tekemättä. Mutta jäi kuitenkin todella hyvä fiilis ja uskallan toistekin kisaamaan lähteä. Jopa Aslakin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti