En ole uskaltanut toivoa liikaa, että Ada ihan oikeasti olisi tiine, vaikka merkit ovatkin viitanneet siihen. Ensimmäinen toivon pilkahdus tuli agikisoista, joissa Ada oli nii-in hidas... Seuraavaksi mies oli sitä mieltä, että Adan nisät olisivat erilaiset ja vatsa olisi kasvanut. Tässä vaiheessa epäilin itse vahvasti, että olisi ja totesin lähinnä, että tai sitten se on vaan läskistynyt... Keskiviikkona kävelylenkillä huomasin, että Adalla on hieman vuotoa ja hieman jo alkoi toivo kasvaa... En kuitenkaan uskaltanut edelleenkään liikaa toivoa ennen ultraäänitutkimusta.
Perjantaina vihdoin ja viimein eläinlääkärillä käynti oli, vaikkakin saimme melkein koko päivän jännittää, kun tutkimus oli vasta neljältä... Edelleen menin hieman epäillen ja hieman toivoen kohti eläinlääkäriä Adan kanssa. Eläinlääkäri oli sama, jonka luona kävimme progetestit ottamassa ja Ada olisi halunnut ovella kääntyä pois. Pääsimme kuitenkin sisälle ja mittasin heti Adan painon. Paino oli edelleen sama kuin reilu kuukausi sitten. Istahdimme odottamaan ja vuoromme tullessa Ada olisi halunnut juosta suoraan ulko-ovelle!
Eläinlääkäri ajeli Adan mahasta hieman karvoja ja rupesi heti tutkimaan. Totesi heti alkuun, että hyvin pissatettu koira. Itsehän en mitään ultraäänikuvasta ymmärtänyt ja pieni pelko jo hiipi niskaan... Kysyinkin eläinlääkäriltä, kun hän huokaisi, että näyttääkö huonolta... Onneksi hän vastasi, että ei laisinkaan! Tuolla on pentu, tuolla, tuolla ja tuolla... Sanoi, että kuusi hän sai siihen hätään laskettua. Hieman huonosti sanoi kuitenkin karvat ajelleet ja näytti alueen, jossa todennäköisesti saattaa olla lisää pentuja! Eli hyvin tiineenä Ada on!
Eläinlääkärin jälkeen soitin miehelle kotiin, että paljon vauvoja tulossa, johon mies hieman varovasti totesi, että kuinka paljon. Hieman huolestuneelta kuulosti, kun totesin, että ainakin kuusi! Iloiset viestit lähti usealle myötäeläjälle.
Viikon verran jo ollaan Adalle tiineen koiran ruokaa syötetty. Pienen säkin kuitenkin maltoin vain ostaa... Ihan vain kaiken varalta... Suoraan eläinlääkäriltä lähdinkin ostamaan ison säkin.
Riemu on ollut valtaisa! Ada on saanut paljon hemmottelua ja hellyyttä. Nyt vain toivotaan, että kaikki menee loppuun asti hyvin ja meille syntyisi marraskuun loppupuolella paljon terveitä pieniä alaskanmalamuuttipentuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti