Match show 11.6.

Kävimme eilen sadetta uhmaten mätsärissä. Vettä oli tullut koko päivän silloin tällöin ja enemmän ja vähemmän. Taisihan tuo ukkonenkin jyrähdellä. Tunti ennen mätsärin alkua olimme kotoa lähdössä, kun rupesikin satamaan kaatamalla vettä ja tuuli niin kovaa, että sade tuli melkein vaakatasossa. Hetkeksi taukosi hieman vähemmäksi sade, jolloin totesin vaan Adalle, että pissiä saat pidätellä kaupunkiin ja nyt juostaan suoraan autolle. No niinhän Ada tekikin. Itse jo kauhulla katsoin, kun toinen lähti täysillä juoksemaan nurkan taakse, mutta sinnehän se kontin luokse juoksi. Aukaisin kontin, Ada juoksi kerran auton ympäri ja loikkasi kyytiin. 

Ennen mätsäriä taas satoi enemmän ja vähemmän, vaikkakin sade loppui juuri sopivasti kehien alkua. Mätsäri oli kuitenkin paikallisen Mustin ja Mirrin parkkipaikalla ja siellä sitten katoksen alla odoteltiin muutaman tutun kanssa. Adalle on tullut hieman ikävä tapa ärähdellä muille. Välillä Adaa ärsytti naamalle hyppivä pieni koira ja välillä ärähteli muille ihan muuten vaan. Kaiken kaikkiaan minun sekä Adan keskittymiskyky oli huono, mikä varmasti liittyi vahvasti siihen, että jäätiin toiseksi saksanpaimenkoiralle ensimmäisellä kierroksella. Ajattelin jo positiivisesti, että ollaanpahan ensimmäisten joukossa seuraavaksi kehässä, joten josko Adalla pysyisi edes hieman paremmin mielenkiinto hommassa. Yksi sinisten koirien koira olikin toisessa sarjassa, kun olisi pitänyt meidän kehään mennä, joten ensin otettiinkin punaisen nauhan saaneet koirat. Onneksi ei kuitenkin kovin montaa pentua ollut (kaikenkaikkiaan 11) ja tuomari ei niin tarkka ollut kuin edellisessä mätsärissä, joten päästiin melko nopeasti uudestaan kehään. 

Toisella kierroksella oltiin kumpainenkin jo ihan erilaisella fiiliksellä liikenteessä ja kas kummaa hommahan sujui vallan mainiosti. Itse olin hyvällä tuulella, Adakin oli iloisella mielellä ja jaksoin tällä kertaa motivoida Adaa muutenkin kuin pelkillä nameilla. Lopputuloksena oltiinkin sinisten toisia. Ada sai elämänsä ensimmäisen pokaalin ja ruusukkeensa (vaikkakin vain mätsäristä, mutta kuitenkin). Palkintona saatiin myös näyteraksuja, n. reilun kilon papelosäkin, lihalastuja ja lelun. Ja tokihan piti kuviakin ottaa Adasta kotona. Ei ollut mielenkiinto todellakaan enää hommassa mukana ja seisontakuvaa ei ainakaan saatu kunnollista. Mutta tuossa nyt pari kuvaa. Näkee minun lahkeistani, että märkää oli.