Toukokuun menoja ja muutoksia

Viikko sitten sunnuntaina eli 4.5. oli mätsäri, johon mentiin taas Adan kanssa treenailemaan. Eihän se ihan putkeen mennyt. Ada sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Vauhtia riitti liikaa ja juoksu olikin loikka-laukka-ravi sekoitusta. Maanantaina käytiin Adan kanssa viiden kilometrin vetolenkki, joka meni aivan loistavasti! Mahtava likka meillä! Sen jälkeen päätin sittenkin lähteä näyttelytreeneihin. Ada oli yllättäen rauhallinen, kun odotettiin treenien alkamista. Oli ilmeisesti lenkki tehnyt tehtävänsä. Kuitenkin juoksu meni taas miten meni ja lisäksi huomasin Adan seisovan vinossa! Mokoma laskee seisoessaan painonsa toisen lonkan varaan! 

"Joo joo, mutta anna jo se nami!"

No mentiin keskiviikkonakin mätsäriin. Tällä kertaa päätin testata, miten Ada reagoi, jos on nakkeja mukana. Juoksu oli ensimmäisellä kerralla ihan samanlaista loikka-laukka-ravi sekoitusta ja saatiinkin sininen nauha. Tuomarin oli vaikea tehdä päätös ja vielä kerran lopussa juoksutti meitä ja siihenhän se sitten kaatuikin; Adan juoksuun. No ei se mitään. Kävin sivummalla Adan kanssa juoksemassa ja sinisten kehässä pidin nakkia siten, että Ada juostessaankin näki sen. Meni hieman paremmin, mutta ei hyvin siltikään. Ada oli kuitenkin sinisten kolmas. Eli lopputuloksena oli, että nakit oli ihan hyvä väline Adalle. Tänään olisi taas mätsäri, viimeinen ennen Joensuun näyttelyä. Nakkeja ei tällä kertaa ole mukaan varattuna, mutta kokeillaan miten menee. Ja seisooko vielä vinossa... Nyt ollaan vaan vapaana juoksutettu koiria, jos vaikka lihasjumi olisi. 

Riki näyttää mallia. Taas. 

Ja onhan tässä tosiaan muutoksen tuulia tulossa meidän laumaan. Pentua olemme odotelleet, mutta narttu olikin jäänyt tyhjäksi, joten ruvettiin muita pentueta tutkimaan hieman tarkemmin. Kuitenkin Adan kasvattaja otti yhteyttä ja kertoi eräästä kohta vuoden ikäisestä uroksesta, joka oli palautunut ystävälleen. Asiaa mietittyämme ja tämän toisen kasvattajan kanssa juteltuamme tulimme siihen tulokseen, että parin viikon päästä käymme uroksen meille ja kokeillaan, miten sopeutuu meidän laumaamme. Millään en malttaisi odottaa, mutta kaikkien näyttelysuunnitelmat hieman venyttävät aikataulua. Ja Joensuun näyttelyä en millään halua jättää välistä, kun nyt kerta töidenkin puolesta sain järjestettyä pääsyni sinne. Ja Adalle lähdetään kuitenkin tavoittelemaan ensimmäistä cacibia tai jos ainakin se toinen serti tulisi.