Jep jep, tänään oli mätsäri Joensuussa. Kasvattaja kehotti Imatran reissun jälkeen harjoittelemaan Adan kanssa lisää, jotta opin seisottamaan Adan nätisti ja saamaan Adan siis oikeaan asentoon. Syksyllä meni hermot mätsäritouhuun ihan täysin ja tänä aamuna ehdin monta kertaa muuttamaan mieleni mätsäriin lähdöstä. Ada oli lopulta itse jo niin lähtevän näköinen, että tein varttia ennen lähtöä päätöksen, että mennään nyt sitten. Kuitenkin paikan päälle päästyäni ja Adan ulvoessa ja vetäessä ehdin jo katumaan kyseistä päätöstä, mutta maksoin kuitenkin osallistumisen, enkä enää sen jälkeen viitsinyt lähteä pois. Miehellekin laitoin viestin, että kylläpä kaduttaa...
Ada kuitenkin malttoi rauhoittua, kun kehän laidalle mentiin istuksimaan. Annoin Adan vapaasti kierrellä ympärilläni hihnan koko pituuden verran, kun oltiin kuitenkin sellaisessa kohdassa, jossa ei muita ihan lähistöllä ollut. Lisäksi treenailtiin namien kanssa mm. luvan odottamista ja Ada keskittyi hienosti hommaan, vaikka oli paljon porukkaa. Pari kertaa nappasi namin ilman lupaa, mutta muuten kyllä hienosti malttoi odottaa.
Mätsärialue oli iso avoin nurmialue ja totta kai sää oli suosiollinen tänään eli aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta. Onneksi kuitenkin hieman kävi viileä tuuli, joten Adalla ei ihan niin tuskallista ollut odottaa pitkään. Koska meidän osalta homma vaan venyi venymistään ja kokonaisuudessaan vietettiin kolme tuntia tapahtumassa. Ja tietenkään en ottanut Adalle vettä mukaan, koska ajattelin, että meillä on nopea reissu...
Ada sai siis sinisen nauhan. Tuomari totesi ääneen, että vaikea valinta ja päätyi lopulta Adalle antamaan sinisen. No, eipä siinä. Kun lopulta oli kaikki koirat käyty, siirryttiin sinisten kehään, jossa oli 17 koiraa. Ja kas kummaa Ada oli junnujen SIN1! Vieläkään ei siis kotiin päästy ja jäätiin odottamaan punaisten kehää ja arvontojen pitämistä, kunnes lopulta päästiin BIS kehiin. Neljä koiraa oli BIS kehässä. Silmäkulmasta katselin muita koiria ja yritin päätellä lopputulosta. Arvaukset meni kuitenkin ihan mönkään, koska Ada oli SIN BIS1!! Anteeksi kuinka?! Ei se sitten ollutkaan mikään turha reissu ja kannatti epäröinnistä huolimatta lähteä, kun saattiin mm. 80 euron arvoinen koiranruokasäkki kotiin viemisiksi. Soitin vaan miehelle kotiin lähtiessä, että "nyt kävi silleen, että Ada oli SIN BIS1, että voitko tulla pihalle kantamaan tavaroita kaveriksi, kunhan pihaan tuun".
Tapahtumapaikalta autolle oli pari sataa metriä ja tavaraa kertyi niin paljon, että en tiennyt, miten pääsen autolle tavaroiden ja Adan kanssa. Onneksi Ada oli kuitenkin virtansa kuluttanut sen verran loppuun, että neiti nätisti käveli vierellä ja vain tuijotti ruokasäkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti