Adan vetotreenit eivät ole viime viikkoina menneet kovinkaan hyvin. Pääsyyksi osoittautui liian pienet valjaat ja viime torstaina käytiinkin ostamassa uudet, kun minulta meni lopullisesti hermot huonoihin vetotreeneihin. Ja perjantaina käytiin kokeilemassa uudet valjaat kauppareissulla miehen kanssa ja koko matkan Ada veti todella hienosti ja innokkaasti! Matka oli kaiken kaikkiaan 3 km ja kaupan edessä odottaessa Adaa rapsuttelin ja neiti oli todella rauhallinen.
Tänään kävin Adan kanssa kuuden kilometrin vetolenkin. Ja taas Ada aloitti työn innokkaasti ja käskyt otti vastaan todella mallikkaasti melkeinpä koko matkan ajan! Lukuunottamatta ensimmäistä koiran ohitusta... Matkaa oli mennyt jo 1,5 km, kun vastaan tuli koira. Aloitin taas ajoissa Adalle antamaan käskyä ohi. Kuitenkin juuri hieman ennen kohtaamista, Ada alkoi kääntyä ohitettavia kohden, joten annoin seis-käskyn. Paikallaan seisoen Ada antoi toisten mennä rauhassa ohi, vaikka kuono seurasikin toisten menoa. Ja siitähän se sitten alkoi... Ada ei halunnut enää edetä! Komensin ja komensin, mutta ei sitten millään Ada jatkanut matkaa. Käveltiin pari sataa metriä ja kirosin kovasti... Totesin jo Adalle, että käännytään kotiin, jos ei ala tyyli muuttua... Siirryttiin pehmeämmälle alustalle ja aloin taas Adaa käskyttämään. Vaikeaahan se oli (TODELLA vaikeaa), mutta lopulta Ada aloitti hitaan etenemisen ja heti aloin neitiä kehumaan ja kyllähän sieltä kohta se häntäkin pystyyn taas nousi ja menemistä jatkettiin kuin mitään ei olisikaan ollut.
Vastaan tuli muutaman kerran vielä koiria, mutta pari teki meille tilaa ja menivät itse kevyen liikenteen väylälle ja me saatiin jatkaa matkaa rauhassa. Kyllähän Adaa olisi kiinnostanut toiset koirat, mutta jatkoi kuitenkin matkaa. Neljäs koiran ohitus oli sama koira, joka tuli ensimmäisenä vastaan. Tälläkin kertaa piti pysähtyä, mutta Ada kuitenkin jatkoi matkaa heti normaalisti. Itse asiassa tuli vielä viideskin "ohitus", kun risteyksessä vasemmalta oli tulossa koira ja me käännyttiin oikealle toisten eteen. Hieman Adaa hämmenti tilanne, mutta päästiin eteenpäin. Jospa se tästä vielä helpottuisi. Vaihdettiin nyt reittiä ja tuolla reitillä saa ohituksia treenata enemmän.
Lopuksi vielä video viimeiseltä suoralta eli kotitieltä. Ja vielä jaksetaan töitä tehdä!
Valjaat on kyllä niin tärkeät! Itellekin tulee edelleenkin aina mieleen, että johtuukohan valjaista, mikäli meno on kovinkin huonoa.. Mutta eihän se itelläkään olis kivaa käydä vaikkapa juoksulenkillä jos lenkkarit puristaa :)
VastaaPoistaHienosti Ada menee tuossa videolla, mahtava vetokoira teillä!