Adan treeni 15.4.

Tänään alkoi ihan kunnolla Adan treenaaminen, kun kerran Adaa jo asialla uhkailin Polvijärven näyttelyn jälkeen. Kasvattajankin kanssa juteltiin, että hirveintä varmaan, mitä voit koirastasi kuulla, on se, että vihjaillaan koiran olevan lihava... Nyt ollaan usein käyty Adan kanssa vetolenkkejä tekemässä ja tänään pistettiin parasta tähän mennessä ja käytiin jopa 12 kilometrin lenkki tekemässä! Viime viikolla jo suunnittelin kyseistä reittiä, mutta ei vaan aika antanut moiselle periksi. Tänään iltapäivä oli sopivasti vapaana kaikesta muusta, joten lähdetiin Adan kanssa vetolenkille miehen työpaikalle tarkoituksena päästä autokyydillä kotiin.

Adahan oli taas ihan innolla lähtemässä mukaan. Ensimmäiset epäröinnit tuli, kun lähestyttiin risteystä, josta yleensä käännytään kyseiseen suuntaan mennessä. Ada yritti ennakoida ja kääntyi katsomaan minua käskyä odotellessa, mutta kun käsky kuului aina vain, että suoraan, ei Adallakaan ollut lopulta vastaansanomista. 

Lenkissä ei nyt mitään ihmeitä ollut. Normaalisti sujui ohitukset, eikä koiria tullut kuin pari vastaan. Kakka piti totta kai pysähtyä vauhdista tekemään, vaikka huomasin Adan hädän ja annoin tilaisuuksia tehdä, mutta ei ne tilaisuudet sitten kuitenkaan kelvanneet. Ensimmäiset n. 7-8 km Ada eteni hienosti, mutta sitten tapahtui hyytyminen. Seuraavat muutama kilometri mentiin hidasta vauhtia ja lopulta otin Adan pyörän rinnalle juoksemaan. Rinnalla Ada jaksoi pysyä vauhdissani hienosti loppuun asti. 

Keskimääräinen nopeus oli n. 10 km/h ja matkaan meni aikaa 1 h 11 min. Liikkumisaikaa oli 1 h 8 min. Kuvittelin, että oltaisiin oltu pysähdyksissä enemmänkin, koska pari kertaa pysähdyin antamaan Adalle vettä ja joitakin kertoja ihan lepäilemään ja rapsuttelemaan. Mutta ilmeisesti voisi seuraavalla kerralla malttaa hieman pidempiäkin pysähdyksiä tekemään, jotta Ada jaksaisi paremmin loppuun asti. 

Miehen työpaikalla n. 20 minuuttia jouduttiin pihalla odottelemaan ja sain tarkkailla rauhassa Adan oloa. Emme ole siis aiemmin noin pitkää lenkkiä edes tehneet, joten halusin tarkkailla, miten Ada moiseen reagoi. Hieman väsyneen oloinen oli, mutta nytkin illalla on reipas ja ihan normaali kuin ei mitään olisi ollutkaan. Nyt yritän tavoitellakin, että edes kerran viikkoon päästäisiin noin pitkä lenkki tekemään, kunhan vain aikataulu antaisi myöten. Noin pitkää lenkkiä, jota jaksaisi kulkea, ei täällä meiltä löydy, joten tuo miehen työpaikalle pyöräileminen olisi omaankin motivaatioon nähden loistava mahdollisuus.