Eräs kaunis ilta otin ja annoin koirille ulos luut. Oikeat, raa'at luut. Totta kai yllättäen olin kameran kanssa pihalla. Oli pimeä ja ensimmäiset kuvat olivat tällaisia:
Tajusin kuitenkin, että pitäisihän kamerastani löytyä asetuksia, joilla saan kunnon kuvia myös pimeässä. Kokeilin automaattista yökuvausta (kahtakin eri versiota), eikä siitä ollut mitään hyötyä. Kuvien laatu oli edelleen erittäin huono. Jätin automaattiset asetukset unholaan ja kokeilin valotuksen muuttamista manuaalisesti. Hiljalleen alkoikin jo saada selvää kuvista.
Ada jäi minun oikealle puolelleni erittäin pimeää ja Riki vasemmalle puolelle ulkovalosarjan valoon. Aina, kun vaihdoin kuvattavaa, piti vaihtaa asetuksiakin.
Kun Adasta sai hyviä kuvia, samoilla asetuksilla Rikistä tuli ylivalottuneita kuvia.
Mutta jospa se tästä. Hiljalleen alan päästä kamerani saloihin. Liian paljon pelaan automaattisilla asetuksilla, joilla saa kuitenkin melko hyviä kuvia. On kuitenin välillä hyvä jo pelkästään olosuhteiden pakosta päästä treenaamaan valokuvaamista kunnolla. Tällä kertaa treenasin siis valotuksen käyttöä ja pääsinkin jo jyvälle siitä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti