Pyysin tulevia agilitykisoja varten, jos voisimme treenata joskus ykkösluokan rataa, jotta ykkösluokan radan suoruus ei yllättäisi kisoissa. Kouluttaja lupasi, mutta totesi treeneissä, että ei hän osannut niin helppoa rataa suunnitella, joten kakkosluokan radalla mentiin. Helppo se sekin oli ja saimme ensimmäisellä kierroksella jo radan suoritettua niin hyvin läpi, että toisella kierroksella teimme radan toisin päin. Sekin meni hyvin. Kouluttaja totesi, että olemme jo valmiita kakkosluokkaan ja kysyi, montako tulosta puuttuu. No kaikkihan meiltä puuttuu, kun kaksi nollaa on saatu yliajalla ja loput kisat syksyllä meni niin penkin alle, että ei sieltä nollia enää tippunut.
Puomin juoksarin olemme saaneet vahvistettua sekä ylös- että alasmenoa. Etenkin alasmeno on niin vahva, että vaikka toisella kierroksella ylösmenolla tuli virheitä, ei nämä askelvirheet haitanneet alastulolla vaan Ada sai korjattua askeleensa oikeaksi. Ylösmenon virheet johtuivat todennäköisesti vinosta puomille noususta. Olemme tehneet vain suoraa puomille tuloa ja nyt ensimmäistä kertaa hieman vinosta. Pari kertaa piti taas palkata keskelle puomia ja alasmenosta erikseen. Saimme lopulta pari hyvää osumaa. Eli jatkossa tavoitteeksi harjoitella kääntymisiä sekä puomille nousussa että poistuessa.
Kontakteista keinu ja A meni todella hyvin. Kepit meni hyvin, kunhan muistin antaa tilaa, jotta sai haettua ensimmäisen keppivälin hyvin. Reilun viikon päästä on Adan hieronnan aika, jonka jälkeen pitäisi pikaiseen nostaa rimakorkeutta, koska kisoihin on enää muutama viikko aikaa.
Jo Adan treeneissä minulla selkä hieman ilmoitti olostaan. 1,5 viikkoa takaperin kävin itse hieronnassa, jossa jotain kävi alaselälleni ja joissakin arjen toiminnoissa on kipuillut. Viimeinen niitti oli torstain sään lämpötilan nousu ja lumityöt, kun lumi oli märkää ja katolta tippui lumet... Illalla en enää kyennyt Taigan treeneissä juoksemaan. Yritin juosta, mutta lopulta kouluttajakin näki, että en pysty. Treenasimme päällejuoksua, mutta enhän minä ehtinyt oikeaan kohtaan, joten ei Taigakaan tiennyt, mitä tehdä. Irtosi hyvin putkille ja sain etumatkaa, mutta silti en ollut ajoissa.
Toisella kierroksella treenasimme vain keppejä ja keinua, jotta minun ei tarvinnut juosta. Taiga vihdoin sai tuntumaa neljään keppiin kahdella kerroksella ohjureita. Ensimmäiseen väliin piti välillä laittaa kolmaskin, mutta siitä pystyimme jo luopumaan. Ohjeeksi sain, että vielä vahvistaa näitä neljää keppiä kaksilla ohjureilla ja vasta sitten lisätä treeniä kuudelle kepille. Saimme hallille uudet keinut ja ne on säädettävää mallia. Säädimme siis keinun matalimmalle tasolle ja kokeilimme, miltä Taigasta keinu tuntuu. Läpijuoksuahan se alkuun jälleen oli. Taiga jopa säikähti lopulta ja alkoi epäröimään keinun keskellä. Saimme kuitenkin houkuteltua keinun päähän asti ja parin toiston jälkeen lopetettiin. Ihmettelin jo välillä kouluttajalle, että onko Taigan itse oikeasti tarkoitus tajuta hidastaa keinulle vai millä keinoin minä voisin auttaa, mutta lopulta Taiga ihan oikeasti tajusi hidastaa! Toivottavasti jää muistiinkin...
Huomenna suuntaamme taas hallille kaverin kanssa. Teen molempien kanssa vain yksittäisiä esteitä, koska selkäni on edelleen siinä kunnossa, että juokseminen ei onnistu. Istun vain nojatuolissa, koska sohvalle en uskalla edes yrittää. Kumartaminen pitää tehdä rauhassa ja miettien tarkkaan, millä tekniikalla sen teen. Kiertoliikkeitä on turha kuvitellakaan tekevänsä. Buranaa ja lihasrelaksanttia. Ja lepoa. Viikon päähän olen ilmoittautunut vielä ulkopuolisen kouluttajan pitämään koulutukseen Taigan kanssa, jonne haluan päästä, joten muut treenit on otettava rauhallisemmin ja toipua rauhassa. Lisäksi kisat lähestyy, joten pakko toipua sinne. Edellisistä on aikaa ja kovasti olen suunnitellut silloin taas kisauramme aloittavamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti