Pahoittelen kuvatonta päivitystä...
Viime aikoina päivitykset tuntuu aina liittyvän tavalla tai toisella Aslakiin. Ja tunnustan kyllä, että Aslak on saanut tällä viikolla eniten huomiota kolmen koplasta. Liittyen jo pelkästään siihen, että Aslak kulkee melkeinpä joka paikkaan meidän mukana anturavamman vuoksi ja Aslak yksinkertaisesti kaipaa eniten koulutusta.
Tänään on ollut Aslakille sosiaalistumisen päivä. Ensin mentiin miehen veljen luokse, joka siis omistaa ranskiksen, josta olen ennenkin kertonut tässä blogissa. Aslak oli sisällä koko ajan hihnassa, kun ei tötteröä mukana ollut ja ettei tappelua heti tule ranskiksen kanssa. Noin tunti meni siihen, että koirat kyräilivät toisiaan ja välillä piti yrittää toistensa päälle käydä. Lopulta kuitenkin varovasti laskettiin koirat lähemmäksi toisiaan ja haistelujen kautta olisivat mielellään leikkiinkin ryhtyneet! Mutta kun ei Aslak saisi hirmuisesti riehua, joten leikit jäivät nyt leikkimättä.
Kävimme myös näyttelytreeneissä. En todellakaan tiennyt, mitä odottaa, koska Aslak ei ole saanut liikuntaa, joten hieman ylikierroksilla odotin Aslakin olevan. Aslak oli kuitenkin alusta asti todella rauhallinen! Varmaan oli ranskiksen kanssa kyräily ollut jo rankkaa ja lisäksi päivä yllättäen lämpeni todella kuumaksi. Aslak seisoi hienosti, eikä toiset koirat kovinkaan paljoa kiinnostaneet Aslakia. Kerran ärähti eräälle koiralle, joka meinasi hieman riehaantua leikkimään. Mutta muuten ei toisille koirille ollut vihainen.
Kuitenkin hampaiden katsominen oli Aslakille haasteellista edelleen. Aina, kun joku kuonosta otti kiinni ja hampaita rupesi katsomaan, Aslak murisi. Kokeilimme ilman namia ja namin kanssa. Ilman namia murina vain yltyi. Lisäksi, kun eräs pallitkin tarkasti, ärähti Aslak kovasti. Muuten sai kyllä käydä koiran läpi, mutta pallit ja hampaat oli herkät paikat. Ihan sama kuka katsoi, mies tai nainen. Ja kuitenkin vaikka sama henkilö oli saanut murisevan vastaanoton hampaita katsoessa, kun Aslak seisoi asennossaan, Aslak hyppäsi lopussa saman henkilön rintaa vasten helliteltäväksi ja silloin sai kuonosta silitellä ja hampaatkin katsoa. Monet epäili, että noinkohan Aslakia olisi joskus kaltoinkohdeltu. Samaa olemme joskus itsekin miettineet, kun mies heilautti olalleen jotain (olikohan takki tms) ja Aslak reagoi jännästi liikkeeseen. Mutta pitää nyt vain kovasti treenata ja saada positiivisia kokemuksia. Kotona ei ole ollut ongelmia hampaiden katsomisen suhteen. Kuka tahansa on saanut katsoa Aslakin suuhun. Mutta jostain syystä, vaikka nyt ei muuten jännittynyt ollutkaan, edelleenkään näyttelytreeneissä Aslak ei murisematta hampaita antanut katsoa. Joka kerta hampaat katsottiin, mutta ei ilman murinaa.
Kävimme myös miehen työkaverin naisystävän mökillä pyörähtämässä. Siellä oli leikattu amstaffiuros. Hetken annettiin tutustua, kun molemmat oli hihnassa ja Aslak oli jo leikkiin ryhtymässä, mutta annettiin amstaffin kuitenkin jäädä omiin oloihinsa, kun Aslakia ei kuitenkaan olisi voinut irti laskea ja kukaan ei varmaan olisi jaksanut vahtia, josko tappelua tulisi. Kerran ärähtivät hihnassakin, mutta muuten ei mitään ihmeempää ollut. Aslak kuitenkin sai taas tutustua uuteen ympäristöön, uusiin ihmisiin ja lapsiakin paikalla oli.
Nyt on Aslak todella väsynyt koira. Ei jaksa paljoa reagoida, jos ohi kävellään. Eli vaikka fyysisesti ei tehty mitään rankkaa, oli tänään psyykkinen rasitus Aslakille suuri. Jatketaan samalla tavalla. Olen itsekin nyt kesälomalla ja tarkoitus olisi tutustuttaa Aslakia muihin uroksiin seuraavan neljän viikon aikana paljon ja käydä kaupungissakin tutustumassa vieraisiin ympäristöihin.
Antura näyttää jo paranemisen merkkejä. Haava on siisti ja ilman antibiootteja on selvinnyt. Keskiviikona ensimmäisen kerran Aslak oli ilman sidettä. Ulos laitetaan tarpeen mukaan pussi tossun sisään, jos märkää on. Ja sisällä Aslakilla on tötterö päässä. Toivotaan siis, että päästään Kuopioon lähtemään neljän viikon päästä. Treeniä kaivataan, mutta onneksi nyt on antaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti