Näyttelytreeniä

Käytiin kesäkuun lopulla tuttujen kesken näyttelytreeneissä Aslakin kanssa. Eihän se ihan putkeen mennyt. Alkuun Aslak oli jopa rauhallisemmin kuin mitä Ada yleensä alkuun on. Tietenkin olisi halunnut toisia tervehtiä ja yritti pomppia, mutta helpompi Aslak on pitää aloillaan Adaan verrattuna.

Mutta taidettiin saada lähinnä Aslakille pelkääjiä... Tai ainakaan ei faneja saatu. Alkuun jäätiin Aslakin kanssa hieman sivumpaan katsomaan ja rauhoittumaan. Kun vihdoin uskaltauduttiin toisten joukkoon ja letkan etumaiseksi, koska Aslak on porukan nopeimpia, meinasi Aslak rähinät aloittaa. Saatiin kyllä juoksettua ihan ok rinkiä toiset perässä, mutta seisoessa kääntyili koko ajan takana seisovien puoleen ja murisi. Ja kun kokeiltiin juosta pareittain edestakaisin, olisi Aslak mieluiten hypännyt toisen kimppuun. Jätettiin kuitenkin väliä toiseen koiraan heti alkuun, koska Aslak niin kuumana oli muutenkin käynyt. 

Hampaita ei Aslak antanut katsoa ilman murinaa. Mielellään antoi ihmisten tulla lähelle ja koskea, mutta kuonosta kiinni ottaessa aloitti murinan. Saman teki eri henkilöille. Muuten ei ole ikinä ollut hampaiden katsomisessa ongelmaa. Eläinlääkärikin sai sunnuntaina katsoa Aslakin hampaat ilman murinoita. Mutta silloin treeneissä kävi ilmeisesti niin kuumana, että ei sitten millään... 

Puolisen tuntia treenailtiin kunnes otin Aslakin sivuun seurailemaan. Rauhoittui lopulta ja malttoi jopa keskittyä minuun ja nameihin, eikä vain muihin koiriin. Lopuksi käveltiin vielä edestakaisin toisten ohitse ja melko hyvin keskittyi minuun. Pari kertaa piti vielä kokeilla ja kun toiset palkitsivat omia koiriaan leikillä, Aslak kuumeni taas. 

Ja nyt kun Aslakin tassulle kävi mitä kävi, aiotaan keskittyä siihen, mihin pystytään treeneissä. Eli sosiaalistamiseen. Katsellaan jokos saadaan treenit tälle viikolle vielä järjestymään ja päästäisiin häiriötä harjoittamaan. Lisäksi mietittiin, että kokeiltaisiin tuttujen uroksien kanssa, miten tulee toimeen. Irti ei voi Aslakia tällä hetkellä laskea, mutta pienten kävelylenkkien muodossa kokeiltaisiin toimeen tulemista. 

Mutta katsellaan nyt, että päästäänkö edes Kuopion näyttelyyn. Tuntuu niin epävarmalta, että noin iso haava paranisi kuukaudessa. Tai no, iso ja iso. Ei se kaikkien mielestä iso tai kauhean näköinen ole. Itseä lähinnä vain hirvittää.