Aloitimme viikko sitten Taigan kanssa juoksukontaktikurssin. Kurssi kestää vain neljän kerran verran ja kurssin vetäjän sanoin: sen jälkeen treenaaminen jää herran haltuun. Ensimmäisellä kerralla saimme ohjeet, kuinka juoksukontakteja harjoitellaan kurssilla. Kyseessä on ns. takaperin tekniikka eli ensin opetellaan peruuttamaan, peruuttamaan takajalat laatikkoon, peruuttamaan takajalat puomille ja lopulta juostaan puomin alastulo maassa laukalla palkaten takajalkojen osumasta kontaktialueelle. Kun osumat kontaktialueelle on suht varmoja, puomia nostetaan minipöytää vasten ja sen jälkeen maksipöytää vasten ja sen jälkeen treenataan kokonaisella puomilla. Koiran on tarkoitus pitää juostessaan laukkaa yllä.
Viime viikolla aloitimme siis Taigan kanssa opettelemaan peruuttamista. Ideana oli, että koira tekee itse ajatustyön ja seisoo ohjaajan edessä (ohjaaja oli polvillaan) tarjoten itse takajaloilla askelta taaksepäin. Taigahan ensimmäisessä treenissä vain seisoi. Ja seisoi muuten todella hyvin. Taigalla oli käytössä todella tanakka näyttelyseisonta. Ei liikahtanut yhtään takajalat. Eikä etujalat. Palkattiin lopulta vain edessä seisomisesta. Kouluttaja totesi, että Taiga saattaisi kotona tarjota peruuttamista herkemmin, kun ei ulkopuolista häiriötä olisi niin paljon.
Kotona aloitimmekin treenit jo heti seuraavana päivänä tarkoituksena treenata peruuttamista joka päivä hieman. Tavoitteena oli, että peruuttaminen laatikkoon onnistuisi jo heti seuraavalla kerralla. Taiga edelleen kotona treenatessa vain seisoi. Ja seisoi. Ja seisoi. Pidimme taukoa muutaman tunnin ja lopulta sain palkattua Taigan pienestä takajalan liikkeestä! Siitä se sitten eteni ja parin päivän päästä saatiin lisättyä jo laatikko treeneihin. Taiga kuitenkin peruutti laatikosta sivuun, joten laitoin laatikon molemmille puolille tuolit pitkälleen selkänojat kujan muodostaen. Näin sain Taigan liikkeen ohjattua laatikkoon ja lopulta Taigan toinen jalka nousikin sinne. Seitsemäntenä treenipäivänä sain palkattua Taigan molempien jalkojen ollessa laatikossa!
Tänään kouluttaja halusi nähdä, missä vaiheessa peruuttaminen on. Mekin olimme jo sellaisessa vaiheessa, että laatikko siirrettiin puomin kontaktialueen eteen. Edelleen ohjasimme Taigaa peruuttamaan suoraan ja apuna käytettiin hyppyjen siivekkeitä. Taiga kuitenkin laittoi toisen jalan laatikkoon, mutta toinen jalka nopeasti hyppäsikin suoraan puomille. Nopeasti jätettiinkin laatikko pois ja Taiga sai todella hyviä osumia suoraan puomille.
Olin vielä toisena päivänä varma, että Taigan opettaminen peruuttamaan on todella utopistinen ajatus. Yllätyin kuitenkin, kuinka nopeasti Taiga tajusi idean ja tarjosi peruuttamista todella hyvin. Kuitenkin aina vaatimusta lisätessäni, Taigalla nopeasti kärsivällisyys heikkeni ja pitkään ollessa ilman palkkaa olisi mielellään lähtenyt muiden houkutusten perään. Silloin vaadin aina yhden onnistumisen vielä ennen treenihetken lopettamista. Taiga on tässä asiassa hyvin äitinsä kaltainen, eikä kestä liian montaa toistoa peräkkäin. Toisaalta taas on hyvin paljon äitinsä kaltainen siinä, että oppiminen ja edistyminen tapahtuu nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti