Tänään oli kolmas kerta juoksukontakikurssia. Tällä kertaa ensin ensimmäisellä kierroksella treenasimme taas peruuttamista eli koiran piti peruuttaa takajalkansa maassa olevan puomin alastulon kontaktialueelle. Olen tällä viikolla vahvistanut Taigan kanssa peruuttamista laatikkoon ilman "ohjureita" eli tuoleja suhteellisen hyvällä menestyksellä. Ainakin toinen jalka on mennyt laatikkoon ja välillä jopa molemmat. Nytkin Taiga osui todella hyvällä prosentilla ainakin toisella jalalla puomille ilman "ohjureita" ja joitakin kertoja sai aseteltua molemmat jalat kontaktialueelle. Taiga selkeästi haki molempia jalkoja, mutta leveällä jalkojen asennolla onnistumisprosentti jäi pieneksi. Onneksi edes se yksi jalka sinne osui, mikä oli riittävä suoritus palkkaan.
Toisella kierroksella ensin hain Taigalle kokemuksen siivekkeen kanssa takaakierrosta, jonka jälkeen otettiin kokemus puomilla juoksemisesta. Edelleen siis puomin alastulo oli kokonaan maata vasten. Saimme lopulta takaakierrolta ohjattua Taiga puomille ja osuma kontaktialueelle. Palkka tuli tällä kertaa namiautomaatista, josta kouluttaja nappia painamalla antoi palkan aina takajalkojen osuessa kontaktialueelle. Taiga ei vain vielä riittävästi vauhtia saanut. Tarkoitus oli, että koira osuisi laukassa kontaktialueelle.
Kolmannella kierroksella tehtiin takaakiertoja toisen siivekkeen kautta ja tällä kertaa juoksin itsekin vauhdikkaasti Taigan rinnalla, joten saatiin Taigalle laukka ja osuma kontaktialueelle. Ja hienosti Taiga osuikin! Joku yksittäinen kerta oli, kun Taigan takajalat osuivat liian ylös, mutta muuten mentiin todella hyvällä onnistumisprosentilla. Seuraavalla kerralla, joka onkin viimeinen kerta, puomin alastulo nostetaan minipöytää vasten, jotta saadaan jo hieman kulmaa nostettua.
Adan kanssa ollaan myös peruuttamista harjoiteltu, vaikkakin hieman huonolla menestyksellä. Kyllä se sen peruuttamisen idean sinänsä on ymmärtänyt ja siirtää takajalkaa hyvin, mutta kun laitan laatikon taakse, Ada väistää. Olen yrittänyt tehdä samaa kuin Taigan kanssa eli laitoin tuolit ohjaamaan reittiä laatikolle, mutta Ada selkeästi ahdistuu. Ada tuijottaa minua ja välillä tuolia, eikä suostu liikahtamaankaan. Lopulta istuu alas, eikä meinaa nousta enää ylös ennen kuin menen nostamaan takaosan ylös. Tästä ongelmasta kyselin kouluttajalta tänään ja hän totesi, että tärkeintä on, että Ada ymmärtää takapäänsä ja saisin varmistettua, että Ada tosissaan tajuaa, että palkka tulee takajalan liikkeestä. Sain myös vinkin, että voisin laittaa esimerkiksi tietokoneen hiiren alustan lattialle, johon koiran pitäisi osua. Helpottaisi kuulema jatkoa, kun koira osaisi kuitenkin tähdätä johonkin tiettyyn asiaan, vaikka se ei se laatikko olisikaan. Katsotaan, miten lähtee sujumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti