2.5.
Epäviralliset kisat
Lähdettiin kokeilemaan, että mitähän tapahtuu, kun laittaa malamuutin, jonka treenit on parin viikon ajalta menneet vähän miten sattuu, kylmästi vaan kisaamaan. No, yllättävän hyvin se meni. Tällä kertaa pelasin varman päälle ja otin nakit mukaan. Kisoissa ei tietenkään saa koiraa palkata, joten nytkin vain otin käsiin nakin hajun ja menoksi.
Rata oli hyvin yksinkertainen rata. Kyseessä oli supermölli rata, jossa oli vain putkia ja aitoja. Aidalta siirryttiin kaarevaan putkeen, josta taas aidalle ja putkeen ja toisaalta ihan miten paljon vain minä näitä luettelen niin ei teillä muilla ole varmasti hajuakaan, miten rata eteni... Mutta yksinkertaisimmillaan selitettyn rata oli hieman S-muotoinen, josta lähdettiin tuosta S:n oikeasta alareunasta, käytiin ylhäällä ja tultiin samaa reittiä ihan alas ja S:n loppuun asti.
Adan kanssa on treeneissä ollut ongelmana, että menee ekasta putken päästä, vaikka kuinka yritetään saada menemään toisesta. Tällä kertaa Ada heti ekalla putkella ekan aidan jälkeen seurasi minun liikettäni ja ei muuten mennytkään ekasta putken päästä... Virhehän siitä tuli.. Ihan oikeasti olisi hylky tullut, mutta mölleissä vain 10 virhepistettä. Muita virheitä meillä ei tullutkaan. Ada eteni todella hienosti koko radan. En tiedä loppusijoitusta, koska olemme kilpailleet ja heitä ei palkittu. Lisäksi tuloksia ei julkaistu missään...
4.5.
Pienryhmätreenit
Torstaina meillä oli pienryhmässä möllikisat. Ensin rakensimme apuna rataa, mutta ennen numerointia, meidät käskettiin pois. Rataan tutustuminen taisi kestää noin viisi minuuttia. Antoivat aikaa seitsemän minuuttia, mutta kukaan ei tarvinnut niin pitkää aikaa. Olimme Adan kanssa viimeisenä ja odotellessa jopa treenasimme näyttelyjuttujakin sen sijaan, että rataa olisimme miettineet...
Saimme lopuksi kuulla, että kyseessä oli kakkosluokan hyppyrata. Rata oli muuten suht yksinkertainen sisältäen perus aitojen ja putkien lisäksi kepit ja muurin, mutta joitakin haasteellisia käännöksiä radalla oli ja houkutuksia monille esteille. Sain kuitenkin Adaan hyvän kontaktin. Vaikeissa paikoissa olin esimerkiksi putken suulla ottamassa Adan vastaan, jotta ei juossut väärälle esteelle. Lisäksi oli aitoja peräkkäin aseteltu siten, että piti ihan oikeasti miettiä ohjauskuvioita. Ensin tein valssin ja heti seuraavan esteen jälkeen persjätön. Ja nämä ohjauskuviot meni todella hyvin. Sain muiltakin palautetta, että ohjauskuviot radalla meni todella hyvin.
Virheet radalla saimme yhdestä pudotuksesta ja kepit eivät onnistuneet heti ensimmäisellä kerralla. Loppusijoitus oli 3/4. Hitaitahan me taas olimme, mutta saimme vähemmän virhepisteitä kuin 4/4. Toisella kierroksella kävimme läpi vielä mm. keppejä ja vinkkejä niiden treenaamiseen. Harjoittelimme muutenkin etupalkkaajan kanssa, jotta saisimme lisättyä Adan irtoamista minusta. Ensimmäisellä kerralla meni ihan ok, toisella kerralla yritti päästä suoraan palkkaajan kanssa, mutta kolmannella kerralla suoritti radan osan, jotta pääsi palkalle.
5.5.
Yksittäinen koulutuspäivä
Illan kouluttajana oli meille jo tuttu kouluttaja. Hän on kouluttanut meitä alkeis- ja jatkokurssilla sekä on opettanut meille hyppytekniikkaa. Meidän pitänyt alunperin olla menossa perjantaina aksaamaan, mutta sunnuntaina alkava koulutus peruuntui (ja myöhemmin ilmoitettiin kuitenkin alkavaksi).
Rata oli taas suht yksinkertainen. Alussa oli hieman hankalampi kolmen aidan käännös, jota meidänkin piti muutama kerran hioa heti alussa. Kepit eivät edelleenkään menneet kovin sujuvasti ja saimme saman ohjeen kuin pienryhmässäkin, että treenaisimme kuudella kepillä etupalkkaajan kanssa.
Lisäksi sain palautetta, että voisin lisätä omaa vauhtiani. Ada osaa suurimman osan esteistä ja seuraa minua ja ohjauksiani sen verran hyvin, että saisimme nopeutta, kun rohkaistuisin itse liikkumaan nopeammin.
7.5.
Agilityesteiden tehokurssi
Tänään alkoi kauan odotettu kurssi, jossa odotan, että saisimme Adalle varmuutta esteille ja saisimme vinkit, miten Adan saisi opetettua keinulle. Kouluttaja pyysi ennakkotietoja sähköpostilla ja kävimme vielä paikan päällä keskeisiä asioita läpi. Kouluttaja tunnusti, että hänellä ei ole kokemusta malamuutin sielunelämästä ja sain kerrottua hänelle asiat siihen malliin, että loppujen lopuksi hän totesikin, että emme ole ollenkaan niin huonossa tilanteessa kuin annoin kuvan.
Hän ensinnäkin totesi, että Ada liikkuu radalla hyvin ja selkeästi nauttii tekemisestä. Radan yleiseen suorittamiseen hän ei puuttunut. Hän antoi vinkkejä, kuinka saada puomin kontaktia treenattua siten, että namialustasta pääsisimme eroon ja suositteli vahvasti naksuttimen käyttöä, jotta lopulta saisin aikaa palkkaamiseen ja saisin palkattua omasta kädestä.
Kepeistä kouluttaja totesi, että hyvinhän ne jo menee. Olin ilmeisesti aliarvioinut meidät siltä osin. Samat vinkit sain häneltäkin kuin muilta, että kuudella kepillä ja etupalkalla. Totesi vielä, että ei pidä ajatella, että ottaisimme takapakkia keppien suorittamisessa vaan vahvistamme jo sitä, mitä Ada osaa. Ja lisäksi minun pitäisi tässäkin omaa vauhtia lisätä, koska hänen näkökulmastaan Ada haluaisi liikkua nopeammin, mutta on vahvasti kiinni minussa. Ja tiedostaen käden ohjausta pitäisi vähentää...
Keinua emme ehtineet kovin treenailemaan ja sovittiinkin ensi kerraksi keinutreenit. Sen verran kokeilimme, että kouluttaja näki, missä vaiheessa olemme eli ääneen totuttelussa. Kouluttaja totesi kuitenkin, että siinäkin olemme paremmassa tilanteessa kuin alunperin oli ajatellut. Ada ei paineistunut ollenkaan keinun äänestä, kun palkkasin koko ajan. Hieman korvaansa heilautti välillä keinun suuntaan ja häntää heilutti koko ajan hieman.
Jäi itselle jopa sellainen fiilis, että ehkä me joskus jopa kisataan agilityradalla. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti