Olen töissä päiväkodissa. Lapset ja vanhemmat elivät viime syksynä aktiivisesti mukana meidän pentuelämää kysellen kuulumisia ja kuvia katsellen. Lähetin koiralomalta kuvia ja videoita työkaverille, joka näytti ne lapsille. Etenkin yksi pienempi lapsi oli erittäin innokas pennuista ja oli minulta jo pikkuriikkistä pentuakin ottamassa. Kävimme kyllä vanhempien kanssa läpi, että he eivät ota alaskanmalamuuttia. Selitimme lapselle myös, että alaskanmalamuutti ei aina ole ihan niin pikkuriikkinen...
Tällä viikolla pitkästä aikaa näytin taas tälle kyseiselle lapselle kuvia ja videoita. Kysymykset ja ihmettelyt olivat mielenkiintoisia.
Ensinnäkin tämä lapsi ihmetteli, että missä on kaikki pennut. Ja kun selitin, että vain yksi pentu jäi kotiin ja muille etsittiin toinen koti, hän ihmetteli miksi. Lisäksi hän kovasti ihmetteli, missä Taiga on, kun erästä videota katsottiin, jossa Taiga ja Riki leikki toisessa tarhassa ja Aslak oli toisessa tarhassa. Selitin taas, että Taiga on videolla, mutta Taiga ei ole enää pieni koira vaan on kohta aikuisen malamuutin kokoinen.
Lisäksi:
"Jaksatko kantaa koirasi?"
"En."
"Miten ne sitten pääsee portaat ylös?"
"Ne kävelee ihan itse. Ne on jo niin isoja."
Edelleenkään en ole aivan varma ymmärsikö lapsi, että meidän puolivuotiaat pennut eivät asu enää kaikki kotona ja etenkin sen, että ne ovat kasvaneet jo isoksi koiriksi. Mutta ihana on käydä näitä keskusteluja ja nautin niistä todella kovasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti