Vihdoin ja viimein saavutimme Adan kanssa tavoitteen kakkosluokkaan noususta. Stressitaso laski huomattavasti. Parasta on, että saimme OIVAn sellaisen tuomarin radalta, joka ei todellakaan helpolla kisaajia päästä. Ja onneksi saimme sen ensimmäiseltä radalta, koska toinen rata olisi ollut jo selkeästi haasteellisempi. Kakkosluokan korkkaus tehtiin kevyellä mielellä. Tavoitteita ei enää ollut muuta kuin vain korkata kakkosluokka. Hylättyhän sieltä tuli, mutta ei harmittanut. Olin itsekin jo niin väsynyt, että en vain jaksanut ohjata ja käskeä kunnolla Adaa. Pääasiallisesti teimme kuitenkin ihan hyvää yhteistyötä ja saimme aikaan sujuvia ratoja.
 |
| Kuva Anni Partanen |
Nyt kun Ada on nostettu kakkosluokaan, tavoitteet siirtyvät enemmän Taigan puoleen. Olemme edenneet kontakteissa nopeammin kuin arvelin. Kesäkuun alussa Taiga vain siirtyi tekemään puomia ja A:ta. Tällä viikolla kokeilimme pitkästä aikaa keinuakin ensin normaalikokoisena, joka oli selkeästi hieman liian jännittävä Taigalle. Seuraavalla kerralla kokeilimme matalimmalle tasolle säädettyä keinua ja sen Taiga teki todella hienosti epäröimättä. Ehkä siis uskaltaisin ottaa kesän uudeksi tavoitteeksi agilityratojen kokeileminen kisoissa Taigan kanssa. Viikon päästä lähdemme Jussin juoksuihin aloittamaan kisaura hyppyradalta. Agiråkki oli meidän alkuperäinen tavoite, mutta kaveri totesi, että ei viitsi lähteä yksin ajamaan yhden radan takia, joten jäin asiaa miettimään ja päätin, että hittoakos sitä odottamaan.
 |
| Kuva Anni Partanen |
Tällä viikolla keppien tekeminen on ollut melko tahmeaa Taigan kanssa. Maanantaina Taiga paikkasi Adaa treeneissä ja ei meinannut millään suostua tekemään keppejä. Todettiin, että Taiga ei oikeastaan edes ajatellut keppejä, joten jätimme lopulta yhden onnistuneen suorituksen jälkeen kepit kokonaan tekemättä. Kotona teimme parin päivän ajan keppikulmia kuudella kepillä. Torstaina taas omissa treeneissään Taigalla oli keppien tekeminen jälleen tahmeaa. En saanut Taigaa putkelta ohjattua kepeille ja Taiga jätti kepit kesken. Kauhulla jo ajattelin, että pitikin ilmoittaa kisoihin...
 |
| Kuva Anni Partanen |
Tänään vein Taigan kuitenkin hierojalle, joka totesi, että ei ole mikään ihme, ettei Taiga ole halunnut keppejä tehdä. Taiga oli todella jumissa ja nikamat vinossa. Taiga vingahteli kesken käsittelyn ja lihakset värähtelivät kovasti. Taiga keksi taas tehdä sijaistoimintoja kuten nuoli minun ja hierojan käsiä. Taiga tökkäsi kerran kuonollaan hierojan kättä kuin merkitäkseen, mistä puraisisi, jos haluaisi purra. Näin ainakin hieroja kertoi. Lopulta, kun tunti oli jo melkein täynnä, Taiga lopulta kääntyi katsomaan hierojaa ja murisi. Taiga. Murisi. Olimme molemmat yllättyneitä. Taiga on aina ollut todella nätisti käsittelyssä. Hierojakin on kehunut, miten hienosti Taiga käyttäytyy hieronnassa. Mutta lopulta liika oli liikaa. Toivotaan siis, että tällaisen tiukan käsittelyn jälkeen Taigaa pian helpottaa. Selkeästi hieronnankin jälkeen kivut ovat vaivanneet, koska on murissut esimerkiksi Aslakille syyttä suotta. Sain ohjeeksi käsitellä muutaman päivän Taigan nikamia ja kerran käydä treenaamassa, jonka jälkeen ennen kisoja ja kisojen jälkeen tehdä nikamakäsittely. Toivotaan parasta.
Seuraavat kisat:
Jussin juoksut 22.6.
Agiråkki 6-8.7.
Lieksa piirinmestaruuskisat 22.7.
Lieksassa ei ole hyppyrataa ykkösille eikä kakkosille, joten pitäisi nyt piakkoin miettiä, menenkö Taigan vai Adan kanssa. Saadaanko Taigan kanssa keinu siihen kuntoon, että voitaisiin kisata agilityradalla? Ja Adan osallistumisesta riippuisi, milloin Ada sterilisoidaan. Toisaalta tahtoisin Adan leikkuuttaa mahdollisimman pian, jotta syksyn kisakausi ei häiriintyisi, mutta haluaisin noihin kolmeen kisaan osallistua. Katsellaan, katsellaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti