Pentukuulumisia

Adaa on nyt yritetty totuttaa uusiin asioihin. On hieman arka luonteeltaan meidän neiti. Ihmisiä ei pelkää ja meneekin mielellään vieraita moikkaamaan. Uudet paikat ja äänet jännittää kuitenkin todella paljon. Eräs aamu, kun pihalla oltiin, syttyi naapurin pihaan ulkovalo ja siitäkös se meidän neiti paniikin sai. Kun talon ohi kulkee ihmisiä, autoja, mopoja tai muita kovaa ääntä pitäviä koneita, pelottaa pientä. Tänään meni sauvakävelijöitä pihan ohi ja Adalla alkoi taas huuto ja sisään pyrkiminen. 

Uuden vuoden aatoksi meille tuli muutama kaveri kylään ja mukana tuli myös koira, Huugo, jonka olen ennenkin maininnut täällä. Oli meillä vappuna kylässä ja Rikin kanssa tulee loistavasti toimeen. Huugolla riittää virtaa, mutta on todella kiltti tapaus ja uskallettiin kylään ottaa. Rikiä ei kiinnostanut ollenkaan Huugon kiinnostus Adaa kohtaan. Ada taas huuti aina kun Huugo liian lähelle tuli. Pojat leikkivät kuten ennenkin ja Ada sohvapöydän takaa varovasti välillä haukahteli. 

Huugo kammoaa pauketta, joten oli Huugollekin hyväksi olla meillä leikkimässä Rikin kanssa. Ei paljoa pauke haitannut. Vasta siinä vaiheessa Huugo reagoi, kun ei Rikikään jaksanut leikkiä vaan lepäilivät. Ada kammoksui myös raketteja. Rikillä ei moista ongelmaa ole. Kuudelta lähdin käyttämään Adaa pihalla, enkä yhtään tajunnut paljon kello on. Heti ovella kuului paukahdus ja sehän se sitten riittikin. Ei meinannut suostua tarpeitaan tekemään. Loppuillasta ei pauke niin paljoa enää häirinnyt, vaikka reagoi siltikin hieman. 

Huugo oli meillä yötä ja seuraavana aamuna ei Adakaan enää niin paljoa Huugoa pelännyt. Jopa hieman uskalti leikkiäkin. 

Keskiviikkona Ada joutuikin jäämään yksikseen, kun me palasimme töihin lomien jälkeen. Yksin oleminen on sujunut hyvin. Paljon on pissiä ja kakkaa, mutta eipä muuta voi odottaakaan pieneltä vielä. Riki on tosiaan alhaalla ja Ada ylhäällä. Yöt ovat molemmat pääsääntöisesti ylhäällä olleet. Eräs ilta jouduin Rikin ajamaan alakertaan, kun leikistä ei meinannut millään loppua tulemaan. Seuraavana iltana otin petcorrectorin yläkertaan ja Riki tajusi heti juonen jujun. Adaa ei petcorrector paljoa häiritse. Mutta sen jälkeen olemme yöt saaneet rauhassa nukkua. Öisin emme ole nousseet Adaa pihalla käyttämään. Viimekin yönä heräiltiin, kun neiti meinasi sänkyyn kiivetä, mutta tönäistiin sivuun ja käännettiin kylkeä. Itse olen taas kipeänä, joten en millään jaksanut nousta pihalla käyttämään. Yön saldo oli kuitenkin vain kolme pissiä ja yksi kakka. 

Lähdimme myös käyttämään Adaa vieraiden luona. Ensimmäinen kohde oli äitini luokse meno. Siellä Ada oli alkuun hieman paniikissa, mutta äitini antoi nameja ja jutteli paljon Adalle, joten Adakin pian rentoutui. Pojat pääsivät pihalle vähäksi aikaa niin sai Adakin paikkoja rauhassa tutkia.

Ja totta kai Ada teki tuttavuutta Upin kanssa. Leikkiin ei ihan ryhtynyt, hieman perässä juoksi ja Upi yritti leikkiä Adan kanssa, mutta Ada ei oikein tajunnut sitä. Adan nukkuessa Upi kävi Adaa nuuhkimassa ja hieman huitoikin, mutta eipähän toinen reagoinut moiseen. 

Malttoi koko porukka hetkeksi paikoilleen rauhoittua. 

Hulilla oli ongelmia Adan löytämisessä. Haisteli kovasti, mutta aina tuli kaikkea muuta eteen, joten löytäminen oli todella vaikeaa. Ada pysyi kuitenkin paikoillaan ja seuraili Hulin touhua varovasti. Lopulta Huli Adan löyti, mutta eipähän paljoa loppujen lopuksi kiinnostanut.

Kotimatkalla ajateltiin kokeilla molemmat laittaa auton konttiin. Äitini luokse mennessä Adaa ei häirinnyt autossa oleminen, mutta lähtiessä itki alkuun paljon. Ilmeisesti epätasainen tie häiritsi eri tavalla kontissa. Riki ärsyyntyi hieman ja murahteli Adalle, mutta rauhoittui lopulta myös. Hyvin sujui. Eilen kävimme pitsat hakemassa ja koirat olivat mukana. Kävimme kaupungissa ja odottamiseen meni reilu puoli tuntia. Ajateltiin, että saadaan Adaa totuteltua meteliin ja liikenteeseen odotellessa, mutta toinen vetelikin sikeitä koko ajan kontissa. Rikin kanssa sitten touhuttiin odottelun ajan. 

Vielä viikko sitten Ada ei saanut oikeastaan mitään aikaiseksi hammastikuille. Eilen syöminen sujuikin jo eri tavalla, vaikka hidastahan se vielä olikin. Riki jäi oman syömisensä jälkeen vahtimaan Adaa, mutta kiellettiin ottamasta Adalta. Ada vaan välillä lähti juoksentelemaan muualle, välillä tikku mukana ja välillä se jäi matolle odottamaan. Lopulta omakin huomio herpaantui ja Riki sai napattua Adan tikun. 

Rikille on nyt kohtalon päivä varattuna. Tammikuun lopulla käytämme Adan ensimmäisessä rokotuksessa ja samalla kertaa Rikille tehdään kastraatio.