Eläinlääkärireissua

Eilen oli vihdoin kauan odotettu eläinlääkäripäivä. Adalla tuli 12 viikkoa täyteen ja kävimme Adan ensimmäisen rokotuksen hakemassa. Adalle homma oli helppo, kun ei piikkiä huomannutkaan. Namit houkuttelivat enemmän. Hampaitakin eläinlääkäri yritti katsoa, mutta Ada kovasti häneltä naamaa nuoli, että ehti ainoastaan pikaisesti vilkaista. Keuhkot kuunteli ja mitään ei ainakaan sanonut. Kehui paljon, miten on oikein isot tassut tytöllä ja muutenkin iso tyttö on. Painoa oli 13,2 kiloa. 

Rikin osuus ei ollutkaan niin helppo. Riki pääsi ihan ensimmäisenä toiseen huoneeseen ja siellä eläinlääkäri laittoi Rikille monta eri piikkiä. Enpä ole ihan varma, mitä kaikkea siinä olikaan. Ensin ainakin rauhoittava ja perään antibioottia ja särkylääkettä. Riki innoissaan seuraili, mitä eläinlääkäri puuhasteli. Itse olin kyykyssä Rikin vieressä. Kohta alkoikin tuntua 35 kiloa koiraa kyljessä kiinni. Kyllä, Rikillä on paino tippunut syksystä kolme kiloa! Kohta Riki kaatui maahan. Eläinlääkäri seuraili, että Riki alkoi nukahtaa ja ehdotti Rikin siirtämistä leikkauspöydälle. Kun aloimme nostamaan, Riki nostikin pään pystyyn. Ei millään meinannut periksi antaa, joten eläinlääkäri antoi lopulta lopunkin aineen ja sitten Riki antoi jo periksi. 

Kävimme Rikiä odotellessa lenkillä Adan ja miehen kanssa. Käytiin siskoni poika hakemassa lenkkiseuraksi. Aikaa meni 45 minuuttia ja olipahan muuten neitikin väsynyt illalla! Rikikin oli jo valmis ja kannettiin potilas autoon ja kotia kohti. Kotona autosta nostaessa nosti päätä jo pystyyn, mutta simahti uudelleen. Olohuoneeseen kannettiin, jotta pystyimme seurailemaan Rikin heräämistä. Vuorotellen jokainen meistä kävi makoilemassa Rikin vieressä ja seurailemassa toisen reagoimista. 

Myös Ada oli mukana seurailemassa toipilasta.

Vasta neljän tunnin jälkeen rauhoitteen antamisesta Riki osoitti merkkejä heräilemisestä. Päätä yritti nostaa, mutta ei kuitenkaan jaksanut kannatella. Siinä silitellessäni saattoi tassun nostaa käteni päälle. Silmiin alkoi hiljalleen eloa tulemaan. Ensimmäiset haparoivat nousuyrityksetkin alkoivat neljännen tunnin jälkeen. 

Mies hieman kannattelee, kun ei meinaa
muuten pystyssä pysyä.

Viiden tunnin jälkeen Riki pyrki ensimmäistä kertaa ulos. Niin haparoivaa oli edelleen, että huusin miehen mukaan. Ei Riki siellä mitään tehnyt. Meinasi makoilemaan jäädä, mutta houkuttelemalla sain takaisin ylös ja siirryttiin taas sisään. Eteiseen jäi sen jälkeen lepäilemään ja itsekin otin tietokoneen mukaan ja istuin Rikin vieressä. Ison talon ongelma onkin, että jos haluaa seurailla koirien tekemistä, joutuu itsekin hieman joustamaan mukavuuksissa. 

Lopulta kuuden tunnin jälkeen Riki alkoi olla melko normaali. Käveli jo kunnolla ja seuraili ihmisten tekemisiä. Makoili kuitenkin, eikä maistunut ruoka eikä vesikään. Apaattisena makoili vain ja haava alkoi kiinnostamaan. Laitettiinkin kauluri päälle. Sitä ei Riki oikein arvostanut, mutta lopulta näytti hyväksyvän sen. Kävin kohta Adan kanssa pihalla ja sisään tullessa löysin kaulurin ja Rikin kaukana toisistaan... Mies nukkui alakerrassa Rikin kanssa ja itse siirryin yläkertaan Adan kanssa. Riki oli kuulema uikuttanut melkein koko yön. Oli kuulema ollut kakkahätä ja pissitkin oli lopulta tehnyt. Vesikin oli ruvennut aamulla maistumaan, mutta ruokaa ei edelleenkään huolinut.

Mitenkäs sitten tämä päivä meni? No, me lähdettiin normaalisti töihin. Äitini kävi katsomassa ennen iltavuoroonsa menoa, mitä Rikille kuuluu. Hirmuinen pissihätä oli kuulema ollut ja samalla oli Adankin käyttänyt pihalla. Kauluri oli edelleen ollut päässä ja oli muuten vielä silloinkin, kun itsekin saavuin kotiin. Otin kaulurin pois, mutta haava kiinnostaa todella paljon. Laitoin kaulurin uudestaan ja Riki vain uikutti se päässä... Ulkona käytiin ja otin pois. Nyt olen kovasti yrittänyt uhkailla kaulurilla, jotta ei nuolisi haavaa... 

Mutta entäs vointi muuten? Eipä ihmeempää. On kuten ennenkin. Ihmettelee välillä, että kuin jotain puuttuisi... Virtaa on mielettömästi! Ulkona jo villiintyi, vaikka hihnassa kuitenkin on. Nyt alkaa hieman uikuttamaan, noinkohan alkaa särkylääkkeen teho loppua. Särkylääkettä on muutamalle päivälle, antibiootit melkein kahdeksi viikoksi. Vain hihnassa saa ulkona käyttää, treenit alkaa taas vasta aikaisintaan kahden viikon kuluttua. Lumihankeen ei saisi laskea... Ja mihinkäs Riki yleensä kakkansakin tekee... Pari päivää pitäisi estää riehumasta pennun kanssa.. Joopa joo... Mutta katsellaan miten toipuminen sujuu. Nyt näyttää ihan hyvältä. Tosiaan ruokakin maistui äsken loistavasti. Kuola vain valui, kun lupaa ottamiseen odotti. Johan tuolla eilen unissaan mahakin kurni ihan mukavasti... Mutta jospa se tästä! :)