Torstaina agilitytreeneissä jaoimme taas treenivuorot halliremontin vuoksi toisen ryhmän kanssa siten, että enismmäisen kierroksen toinen ryhmä treenasi ulkona ja toisella kierroksella sisällä. Meidän vuoro oli aloittaa ulkona, missä teimme keppitreeniä jokaiselle oman tarpeen mukaan. Meidän kohdalla treeni oli erilaisten tulokulmien sekä meille sen vaikeamman puolen harjoitteleminen. Keppien oikealta puolelta lähestyminen on Adalle helpompaa, mutta toisaalta haasteeksi tuli, että Adalla oli jo nopeutta niin paljon, että ei saanut käännettyä itseään jokaisella kerralla jatkamaan keppejä. Vasemmalta puolelta lähestyttäessä ohjasin Adan niistolla kepeille ja vauhti oli rauhallisempi, joten keppien jatkaminen oli helpompaa. Kouluttaja totesi, että olemme kehittyneet kepeillä niin hyvin, että meidän vaikeammasta puolesta on jopa tullut se vahvempi. Kuitenkin kahden viimeisen kepin ohittaminen on yleisempää kuitenkin vielä siltä puolelta.
Sisällä teimme rataa MM-karsinnoista. Etukäteen olin miettinyt olevinaan hyvän suunnitelman oteuttaa rata, mutta käydessämme sitä kouluttajien kanssa läpi totesin, ettei suunnitelma ollutkaan paras mahdollinen. Halusin erityisesti treenata keinua radalla ja kouluttaja suunniteli ajankäytön niin, että ehdimme lopuksi keskittyä rauhassa keunua treenaamaan.
Ada oli todella energinen tapaus. Ada ei millään meinannut odottaa lähtökäskyä. Keppitreenissäkin teimme aluksi istualtaan lähtöjä, mutta treenasimme myös lentävillä lähdöillä takaakiertoja aidoilla, jotta kumpikaan meistä ei turhaudu ja turhaa aikaa ei menisi odottamisen harjoitteluun. Lopulta komensi Adaa todella kovasti ja tiukasti odottamaan ja sillä kertaa Ada malttoi odottaa. Saimme kepeille asti tehtyä muutaman harjoituksen jälkeen hyvän pätkän, mutta kepeille siirtyminen ja niiden loppuun suorittaminen tarvitsi myös muutaman toiston. Sen jälkeen Ada olikin oikein iloisena etenemässä takaakierrosta välittämättä aidalle ja näkyvillä olevaan putkeen ja siitä aidalle ja sitten tulikin iloisesti minun luokseni häntä heiluen.
Saimme puomille asti tehtyä taas hyvää pätkää, mutta puomin jälkeisen putken jälkeen tarvitsimme taas toistoja, että sain Adan käännettyä mukaani ja aidalle. Siitä saimmekin loppuun hyvin suoritettua radan ja keinunkin Ada teki epäröimättä. Lopuksi vielä keinua vahvistimme toistoilla. Kouluttaja totesi, että Ada tekee keinun varmemmin, kun saan innostettua Adaa ennen suoritusta ja yritinkin hieman leikittää ja otimme vauhtia aidalta keinulle.
Lopuksi kouluttaja totesi, että mehän olemme jo aikalailla valmiita agilityradoille, kun kepit on todella hyvällä mallilla ja keinukin menee jo yllättävän hyvin. Pohdimme onko kuitenkin parin viikon päästä olevat kisat liian nopeasti. Kouluttaja pohti, että uusi ympäristö voi tuoda jo oman jännityksen ja sitä myöten keinukin voi olla haastavampi. Jätimme päätöksen osallistumisesta vielä avonaiseksi ja seuraamme ensi viikolla tilannetta. Vasta perjantaina loppuu halvempi ilmoittautuminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti