Treenaillen

Kävimme vihdoinkin taas treenailemassa. Edellisestä kerrasta ei olekaan kuin ikuisuus. Mutta nyt päätin, että lepäily on riittänyt ja lähdettiin vetovaljaiden ja pyörän kanssa liikenteeseen. Valjaat laitoimme jo pihassa päälle ja Riki ihan itse tajusi tarjota tassujaan valjaiden laitossa. Virtaa riitti, kun ei meinannut malttaa paikoillaan pysyä. Perushihnan kanssa siirrytiin pihasta tielle ja Rikillä oli niin kova vetointo jo päällä, että meinasi tulla hiki pelkästään Rikiä kiinni pidellessä. Kun päästiin lähtöpaikalle, Riki istui pyörän eteen ja odotti hienosti, että vaihdoin hihnan vetoliinaan ja kiinnitin pyörään. Malttoi odottaa myös, kun puhelimen gps:n laitoin päälle ja käskyn saadessaan lähti liikkeelle. Eli hyvin sujui ainakin siihen asti. 

Kävimme viikolla erään lemmikkien ruokiin panostavan yrityksen tehtaanmyymälässä. Mukaan tuli luita, jauhettua lohta, naudan mahaa, herkkuja, riistapaloja ja kalkkunan kaulaa! Kalkkunan kaula ja lohi on testattu ja oli herkkua! Jäinen kaula hävisi varttiin ja lohenkaan kanssa ei paljoa miettinyt. Naudan maha on jo ennestään tuttua, mutta pitää vielä joku päivä riistaa testata. 

Luulin, että Rikillä olisi taas niin paljon ylimääräistä virtaa, että ei paljoa tarvitsisi vetämään houkutella. Luulo oli väärä ja piti melkein koko ajan käskyjä antaa, jotta jatkoi matkaa. Vetomatka oli 1,9 km, keskinopeus 14 km/h (?). Ihmettelin kovaa vauhtia, kun mielestäni on joskus nopeamminkin menty, mutta kenties nyt pysähdyttiin vähemmän ja vauhti pysyi tasaisempana. Vaikea sanoa. 1,8 km kohdalla vauhti alkoi hiipua ja pysähdyttiin. Kokeilin vieläkö Riki jaksaa matkaa jatkaa ja mentiin vielä se 100 metriä, mutta niin löysällä liinakin jo oli, että lopetettiin vetohommat siihen. Valjaiden ottaminen pois sujui rauhallisesti. 

Rikin peti vaihtoi omistajaa. Silveri on jo monena iltana vallannut pedin, eikä Riki ole edes yrittänyt saada sitä takaisin. 

Käännyttiin ympäri ja pyöräiltin kotiin. Alkuun Riki juoksi vauhdikkaasti, mikä oli minulle melkein normaali vauhti pyöräillessä. Mutta vauhti kyllä nopeasti alkoi hyytymään ja välillä piti melkeinpä vetää Rikiä perässä. Välillä pysähdyttiin ja annoin Rikille nopean mahdollisuuden tarpeiden tekemiseen ja saman tien jatkettiin matkaa. Kääntymisetkin sujui hyvin, Riki ei seurannut pyörän liikkeitä, vaan annoin käskyn hieman ennen kääntymistä ja Riki kääntyi ensin. 

"Anna jo, anna jo, anna jo..."

"Ai, se olikin näin iso..."

Pyöräillessä keskinopeus oli noin 11 km/h, vaikka tosiaan sekin hitaammalta tuntui. :) Mutta se ei kyllä niin tasaista menoa ollutkaan, kun välillä oli Rikillä vauhti päällä ja välillä vedin tosiaan perässä. 

Smirre tarkkailee pikkulintuja keittiön pöytätasolta...

Mutta siis kaiken kaikkiaan melko hyvin treenit taas meni. Ja nyt minä lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että nyt pidämme treeneistä kiinni ja Riki on vielä huippukunnossa talvella! :)