Koiravieras

Miehen veli oli meillä viikonlopun ja otti mukaansa heidän parivuotisen ranskisuroksen. Kyseessä on siis sama kaveri, jonka kanssa Riki teki jo aiemmin syksyllä tuttavuutta hieman huonolla menestyksellä. Perjantaina vieraat siis saapuivat ja olipahan jännitystä ilmassa. 

Riki joutui siis elämänsä ensimmäiseen "tappeluun" jo viikko takaperin, kun kaverin luona käytiin. Takapihalla Riki yllätti parivuotisen suomenlapinkoirauroksen, jonka kanssa oli heti rähinä päällä. Kaveri erotti koirat ja otin Rikin pannasta kiinni ja pidin paikallaan. Toisen omistaja piti toisen paikoillaan, mutta silti toinen vain rähisi ja rähisi. Itse laskin Rikin kohta jo irti ja siihen se jalkojen juureen istahti katselemaan ja lopulta makoilemaan. Hieman hämillään tuntui olevan toisen rähinästä. No, perjantain tutustumiset alkoivat samanlaisissa tunnelmissa. Riki uteliaana katseli ja olisi halunnut tutkia, mikä kaveri oikein kylään tuli. Mutta toinen ei oikein innostunut ajatuksesta ja rähinä alkoi. 

"Jospa miekin ihan näin varmuuden vuoksi..."

"Voi ei, se tulee taas!"

Riki kun ei ikinä ole rähinän ja räkyttämisen päälle ymmärtänyt mitään, nytkin lähinnä hämillään oli. Olisi halunnut toisen kanssa vain leikkiä, eikä oikein ymmärtänyt, miksi ei toinen halunnut leikkiä. Ensimmäinen ilta meni siten, että pidettiin väliä koirilla ja oltiin koko ajan varuillamme. 

"Jos meen piiloon, ei se kai enää rähise..."

Yön me nukuttiin normaalisti yläkerrassa, jonne myös Riki otettiin. Portaiden portti laitettiin kiinni, jotta Riki ei alas päässyt. Kissat olivat myös lukittautuneet jostain kumman syystä yläkertaan... Keittiön ja ruokahuoneen välillä oleva portti myös suljettiin ja miehen veli nukkui olohuoneessa koiransa kanssa, jotta eivät päässeet portinkaan välistä rähisemään. 

Pikkuranskis oli todella mustasukkainen miehen veljestä. Jos veli koski Rikiin, alkoi rähinä. Jos muutenkin tapahtui jotain liian äkkiseltään, alkoi ranskis rähistä. Hyvin herkkä koira. 

Lauantai-ilta alkoi mennä jo paremmin. Pystyivät molemmat makoilemaan rauhassa. Miten rentoutuneena, en osaa sanoa. Jo perjantaina kokeilin namien avulla saada koirat pysymään rauhallisena lähekkäin, mutta namien loputtua alkoi rähinä. Lauantaina kokeilin samaa ja pystyivät jo poistumaan tilanteesta rauhallisemmin. 

Muutama kaveri tuli kylään lauantaina ja heti ensimmäisenä käskin olemaan turhaan villitsemästä koiria. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes eräs otti Rikin lelun ja Rikille sen heitti. Alkoi yllättäen rähinä. Ilta meni muuten hyvin rauhallisesti.

Sunnuntaina pistin Rikistä merkille piirteen, jota en ollut aiemmin vielä huomannut. Ranskis on todella mustasukkainen, mutta myös Riki alkoi osoittamaan piirteitä moisesta. Hyvin herkkään tuli minun ja ranskiksen väliin istumaan ja makoilemaan. Ja jos toinen lähestyi minua, Riki siirtyi heti väliin ja nojailemaan jalkoihini. 

Vierailu meni paremmin kuin kuviteltiin. Kaksi vuorokautta on tehnyt ihmeitä näiden kahden suhteelle. Tiedä sitten millainen seuraava kerta on, mutta se, että kolmantena päivänä koirat makoilivat metri toisistaan kirjaimellisesti kuorsaten, on todellakin ihme! 

Mutta jotain olen oppinut blogeja lukiessani. :) Ensin kokeilin koirien rähinään kolinapurkkia, eli tölkin sisään laitoin makaronia ja sitä kolisuttelin. Lopulta muistin, että hei, ostinpahan jo kesällä sumutepullon, jolla oli tarkoitus opettaa Rikiä mm. ohitustilanteissa. Idean olin saanut siis eräästä blogista ja nyt päätin vihdoinkin kokeilla sen toimivuutta meillä. Ja se toimi! Rähinän alkaessa suihkautin rähisijän päälle vettä ja rähinä loppui kuin seinään! Taisinkin sitten pari päivää kulkea sumutepullon kanssa...