Karvanlähtöä ja ruokatottumuksia

Ja taas on se aika vuodesta, että Rikiä saa harjata ja harjata ja vieläkin harjata... Muutama viikko on jo karvaa lähtenyt. Meni ensimmäinen viikko ennen kuin tajusin, miten paljon sitä karvaa taas irtoaa. Epähuomiossa rupesin nyppimään Rikin jalkoja ja lopulta oli pakko karsta ottaa käyttöön. Puoli tuntia ainakin olin pelkkien jalkojen kimpussa. Reilu viikko takaperin sairaslomalla ollessani harjasin Rikiä puoli tuntia ja lopputulos oli seuraava: 

Lunta ei meille ole vielä tullut. Onkin kummallista lukea lehdestä, kuinka talvi saapui melkeinpä kaikkialle muualle paitsi meille. Maa on kuurassa ja siinä kaikki. Keskiviikkona piti sataa lunta. Ei satanut. Tiistaiksi luvattiin ja viimeksi katsoessani vasta keskiviikolle. No, meillä on alkanut valmistautumiset talven varalle. Riki vaihtaa talviturkin ja me täytettiin puuliiteri tämän viikonlopun aikana. Vielä riittää tekemistä ensi viikonlopullekin, mutta ennen kuin pääsee hakemaan lisää puita, pitää tehdä tilaa niille. Riki oli tietenkin täällä kodin päässä apuna. 

Koska olen päättänyt panostaa treenailuun ja talvikin on tulossa, ajattelimme kokeilla Jahti & Vahti energiaa. Emme itse asiassa ole päässeet vielä kokeilemaan, koska kanaa ja riisiä on vielä vajaa 10 litraa jäljellä, mutta annetaan osa siitä miehen veljen koiran kokeiltavaksi, joten tänään osa Rikin iltaruokaa tulee olemaan energiaa. Ja onnistuneiden uusien lihojen kokeilujen vuoksi olen nyt päättänyt pistää Rikin ruokatottumuksia uusiksi. Lihaa on siis ollut riistaa, sika-nautajauhelihaa, naudanmahaa, kalkkunan kaulaa sekä jauhettua lohta. Aamulla ollaan annettu jotakin lihaa ja illalla pelkkää kuivamuonaa. Annoskoot ovat edelleen kokeilussa. En vielä tiedä, mikä on oikea suhteutus. Ja nyt pitää tutkia tuota energian annostelua hieman tarkemmin, kanaa ja riisiä annoin 2-3 dl. Jos annoin reilummin, jätti osan syömättä. Lihaa olen yrittänyt annostella n. 250-300 g. 

Alkuun oli tahtojen taistoa minulla ja Rikillä kuivamuonan suhteen. Riki kävi vain tutkimassa kupin ja toteamassa, ettei papeloiden seassa ollut mitään. Sama toistui seuraavalla ruoalla. Kaksi vuorokautta siihen meni, mutta lopulta Riki ymmärsi, ettei muuta tipu ja suostui syömään! Palkaksi sai kalkkunan kaulaa. 

Vaikka roduista ja turkista voisi muuta päätellä, Riki rakastaa uunin lämmitystä! Tai ei ehkä sitä lämmintä itsessään, mutta se yhdessä oleminen ja tekeminen on niin mukavaa, että se lämpökään ei silloin haittaa. Riki änkee nimittäin takan ja ihmisen väliin takkaa lämmittäessä. Riki nappaa maasta kalikoita ja kaarnan paloja yrittää livahtaa tiehensä. Välillä pitää oikein töniä toinen sivummalle, kun rupee makaamaan jalkoihin ja puista räiske käy. Seuraavassa kuvassa poikkeuksellisesti Rikin nenäkin on melkein musta! On nimittäin nokinenä... Alimmasta kuvasta näkee, millainen Rikin nenä oikeasti on. :) 

Osaa se Rikikin ylpeä olla. :D