Kevättä!

Käytiin eilen pitkästä aikaa kunnon lenkillä Rikin kanssa, ihan vain kahdestaan. Olin todella yllättynyt siitä, miten vähän Riki veti! Pariin viikkoon en ole kunnolla lenkkeillyt Rikin kanssa, kun sairastuin ja sitten vaan lepäilin, kun oli mahdollisuus. Mies oli kuitenkin kotona käyttämässä koiraa ulkona. No, onpahan ilmeisesti tehnyt Rikille todella hyvää lenkkeillä välillä miehen kanssa! Muutaman kerran 1 ½ tunnin mittaisen lenkin aikana Riki minulle äksyili. Ensimmäinen kerta oli, kun ohitimme toisen koiran, enkä antanut tervehtiä. Toisen kerran oli, kun kaaduin ja Riki kuvitteli minun leikkivän hänen kanssaan, enkä sitten leikkinytkään. Kolmas kerta oli, kun olimme lammen rannalla. Jostain syystä veti itku-potku-raivarin. Kotimatka kuitenkin sujui ihan ilman mitään kommelluksia, mistä olin ihmeissäni (kun Riki huomaa, että olemme menossa kotiin, alkaa kiukku) sekä olin hyvin ylpeä Rikistä! Välillä on todella toivoton olo, kun saa koiran kanssa tapella, mutta nämä hetket antaa aihetta tuntea mielihyvää siitä, että ehkäpä Rikistä vielä oikeasti kunnollinen ja yhteiskuntakelpoinen koira tulee. :) 

Rikiäkin aurinko häikäisi!

Aurinko paistoi niin kauniisti, että kuvien ottaminen oli hankalaa. Kamera jäi kotiin, joten otin kuvia puhelimellani. Kotona kuvia katsellessa huomasin, että monessa kuvassa oli sormi tai lumihanki.. Ihan oikeasti luulin kuvaavani koiraa, mutta eipä se siinä kohdalla ollutkaan... 

Oli ihana käydä jäällä kävelemässä koiran kanssa, vaikka pitkälle jäällä ei mentykään. Mutta sen verran mukavaa oli, että lähdetään kyllä porukalla koiran ja miehen kanssa joku kaunis päivä jäälle vaikka eväiden kanssa. Ja seuraavalla kerralla otan jälkiliinan mukaan. Minä kun en tuohon poitsuun vielä oikein luota ja taajamassa asutaan, niin en haluaisi irti vielä laskea. Mutta 15 metrin liinan kanssa pääsisi jo kuitenkin ihan hyvin juoksemaan ja puuhailemaan verrattuna 2,5 metrin hihnaan...  Mutta sitä odotellessa!

Ja joka paikkaan on pakko tehdä vähintään yksi monttu!