Riki, meidän vetokoira

Eli nyt siis vihdoinkin kävimme ostamassa Rikille vetovaljaat ja totta kai niitä piti jo hieman testata. Aiemmin päivällä annoimme Rikin totuttautua niihin ihan vain pitämällä valjaita Rikin päällä. Nyt illalla päätimme kokeilla, miten Riki suhtautuu taakkaan. Kyllähän Riki vetää muutenkin paljon, että taakkaa yleensä aina on (minä tai mies). Taakaksi olisimme halunneet auton renkaan, mutta tähän hätään emme sopivaa saaneet. Siksi päädyimme kokeilemaan vedellä täytettyä tuulilasinpesunestepurkkia. Jälkikäteen pystyn sanomaan, että se sopisi kenties enemmänkin myöhemmin keväällä käytettäväksi. Nyt oli niin liukasta, että purkki meni välillä sivuttain ja häiritsi Rikin keskittymistä.

Olemme positiivisesti yllättyneitä, miten hyvin vetäminen Rikiltä sujui. Ainahan Rikiltä on vetointoa löytynyt, mutta ensimmäisestä kerrasta ei aina voi tietää, miten menee... No, ihan hyvinhän se siis sujui. Olemme alusta alkaen Rikille opettaneet käskyjä vetohommia ajatellen, kuten oikea, vasen, seis. Nyt lisäsimme käskyn veto ja korjaa. Hihnalenkeillä olemme käyttäneet sanaa mene, jos on Riki meinannut jäädä jumittamaan johonkin paikkaan. Halusimme, että hihnalenkin käskyt on kuitenkin eri kuin vetohommien, joten nyt alamme käyttää veto käskyä. Ja korjaa käsky liittyy siihen, että ei jäädä hajuja haistelemaan ja tarpeita tekemään, kun töitä tehdään.. Vanhemmat käskyt Rikillä on hyvin hallussa ja veto käskykin tuntui jäävän hyvin päähän. Korjaa käskyä pitää edelleen paljon harjoitella, mutta kyllä Riki siihenkin on hajuille päässyt. :)

Menimme kävelytiellä, alussa pelkän hihnan kanssa, jotta Riki sai tarpeensa tehtyä. Lähdimme kävelemään suuntaan, jossa tiesimme olevan vähemmän liikennettä, jotta Rikin keskittyminen pysyisi paremmin itse asiassa. Matka oli lyhyt (korkeintaan taisi olla muutama sata metri), koska minulle on jäänyt hyvin päähän, että pitää lopettaa silloin, kun on vielä hauskaa ja aloittaa lyhyellä. 

Riki keskittyi hyvin ja mies, joka oli hihnan päässä (hihna oli kiinnitetty myös valjaisiin, jotta kontrolli koiraan pysyy), sanoi että Riki itse asiassa veti vähemmän valjaissa kuin pannan kanssa. Alussa Riki tutki, mikä siellä perässä tuli, mutta lopulta vetäminen kiinnosti enemmän. Miehen ei tarvinnut ohjata hihnalla ollenkaan, mikä oli tietenkin erittäin toivottava lopputulos. Sanallinen ohjaus toimii Rikillä tosi hyvin ja Riki osaa keskittyä hyvin meidän antamiin käskyihin. 

Valjaiden pois ottaminen olikin taas ihan eri juttu. Siinä sai jonkun aikaa tapella, että valjaat saatiin pois. Ei meinannut poika rauhoittua. Mies piti koiraa kiinni ja minä lopulta sain valjaat irti. Loppu matka menikin normaalina hihnalenkkinä.

 Mutta jäi kyllä hyvä fiilis ja pitää nyt ruveta kunnolla treenaamaan!