Koirapuistoilua

Hieman ehkä meinasi jänskättää koirapuistoon meneminen, kun on käyttäytyminen kotonakin ollut vaihtelevaa tällä kaksikolla keskenään ja erikseenkin. Esimerkiksi tänään Riki päätti kynsiä leikatessa, että etujalkojen kynsien jälkeen ei tarvitse siirtyä takajalkoihin vaan hommahan oli jo ihan riittävä. Taisteluksihan se meni, mutta Riki hävisi. Ja tosiaan aiemmin jo kirjoitin leikinkin muuttumisesta. Välillä mennään kuten ennenkin, mutta välillä ei oikein yhteen mene Adalla ja Rikillä fiilikset. 

No, puistoon päästiin ja kiirehän Rikillä ja Adalla taas sinne oli. Isojen puolella ei ollut muita, mutta pienten puolella oli kaksi corgia. Adaa ei meinattu saada edes istumaan ja odottamaan hihnan irroittamista ja vapauttamista, kun marmatti säkä pystyssä corgeille. Riki oli hieman rauhallisempi, mutta malttamaton kuitenkin myös. Herkempi olisi saattanut säikähtää meidän koirien reaktiota, jos isojen puolella olisi muita ollut. Kumpikin juoksi säkä pystyssä aidan vierelle corgeja komentamaan. 

Nämä kaksi ovat yhdessä sellainen parivaljakko, että todennäköistä on puistoilun jatkuminen tulevaisuudessa yksi koira kerrallaan. Kunhan Ada vielä tuosta kasvaa. Yksin en missään nimessä ainakaan kahden koiran kanssa puistoon menisi. 

Melko pian molemmat kuitenkin hieman rauhoittuivat ja corgien omistaja kävi aidan raosta hieman Adaan tutustumassa. Kohta corgit lähtivät ja jonkin ajan päästä tilalle tuli ajokoiranpentu. Toinen ei meinannut uskaltaa puistoon tulla, vaikka aita välissä oli... Alkuun innoissaan olivat Riki ja Ada aidan vierellä nuuskimassa, mutta pian mielenkiinto pentua kohtaan laimeni ja lähdettiinkin kotia kohti. Harmi, ettei isojen puolelle muita tullut, vaikka hieno kelikin oli. Puisto on kouluttamisen kannalta hyvä paikka, kun näkisi, mihin suuntaan meidän neitikin on kehittymässä. 

Ja kuvien kannalta on toivottavasti aikanaan parannusta tulossa. Tuolla kameralla ei oikein kuvaaminen ole edennyt ja totta kai järkkärillä tulisi parempiakin kuvia... Ainakin näin olettaisin... :D Vaikka totta kai se on taidoistakin kiinni, eikä vain välineistöstä. Mutta ostinpa siis uuden kameran ja päädyin nyt siis järjestelmäkameraan. Tuota digikameraa en ole pois heittämässä, koska on tapahtumia, jonne ei järkkäriä saa viedä ja on kuitenkin pienempi mukaan otettava tarvittaessa. Mutta nyt toivottavasti motivaatiokin kuvaamiseen lisääntyy, kun uuden "lelun" ostin. Ostin siis Sonyn A58:n. Akku on latautumassa, mutta eiköhän tässä illan mittaan perehdytä toimintoihin paremmin. Totta kai piti jo tutkia hieman, mutta minulla ei ole hajuakaan, miten moinen vehje toimii. :D Käyttöohjekirjakin oli hieman vajavainen, mutta kunhan taas kamera käyntiin saadaan, pitää sonyn sivuilta ladata ohjelmisto tietokoneella. Jos sitten hieman selkeytyisi...