Vielä pari kuukautta sitten Ada ja Riki leikki hienosti keskenään. Yleensä leikki oli vielä sitä, että Ada ottaa pallon ja juoksee karkuun ja Riki juoksee perässä. Ja kun Riki sai pallon, sai Ada vuorostaan juosta Rikin perässä (vaikkakaan ei kovin pitkään, kun Adalla se pallo useimmiten oli). Mutta leikki sujui hyvin, eikä ihmisen tarvinnut puuttua siihen ja vielä vähemmän ihmistä tarvittiin leikkiin mukaan.
Entäs nyt? Jos haluaa leikistä Rikillekin mukavan ja antoisan, pitää leikkiä koirien kanssa erikseen. Ada komentaa paljon Rikiä leikissä. Tai oikeastaan se komentaminen näyttää lähinnä siltä kuin Ada kieltäisi Rikiä osallistumasta leikkiin. Välillä saattaavat juosta pitkin pihaa, mutta eivät pitkään. Ja ihmisen osallistuessa leikkiin (ja leikkivälineenä on useimmiten pallo, niitä kun on meillä erikokoisia, -mallisia sekä materiaaliltaan erilaisia) ja Rikin lähtiessä pallon perään Ada alkuun komenti Rikiä perääntymään. Ja eihän Riki enää lähde pallon perään, jos Ada lähtee. Kun pallo on Adalla ja Riki yrittää mennä härnäämään Adaa, komentaa neiti kovasti Rikiä.
Ada tykkää mitä ilmeisemmin eniten tennispallosta. Se on pallo, jonka Ada tuo luokse ja odottaa, että sen heittää. Ja sillä neiti saa kyllä leikin itsekseenkin aikaiseksi. Mutta odotas vaan, jos Riki erehtyy ilmaisemaan kiinnostuksensa Adan leikkiä kohtaan...
Painiminen on edelleen se, mitä Riki ja Ada harrastaa, mutta lähinnä sisällä. Ulkona painiinkin tuntuu tulevan heti eri sävy ja Ada säkä pystyssä on Rikissä kiinni. Sisällä Ada saattaa myös vain istua ja tuijottaa minua, kun Riki jäytää Adan kurkkua ja yrittää saada toista innostumaan leikkiin mukaan.
Tiedäpä tässä, mihin suuntaan Rikin ja Adan välit ovat menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti