Sunnuntaina käytiin aurinkoisen päivän kunniaksi taas koirapuistossa. Tällä kertaa lähdettiin koko porukalla, joten Rikikin pääsi mukaan. Ja olipahan muuten Adalla ihan erilainen puistopäivä kuin perjantaina. Ada oli rohkea, leikkisä ja nautti selkeäsi aivan erilailla puistoilusta tällä kertaa. Yksi koira oli puistossa, kun me sinne menimme. Mitä teki meidän koirat? Suoraan toisen kimppuun juoksivat... Toinen ei oikein ollut kuitenkaan leikkituulella, viihtyi enemmän omistajansa jaloissa. Meidän koirat juoksivat keskenään pitkin puistoa. Näki taas, kuinka paljon pystyy koirat nauttimaan irti juoksemisesta.
Ensimmäinen koira lähti kohta jo pois ja saimme jonkin aikaa olla keskenämme puistossa. Kohta tuli taas uusi koira, joka räkytti räkyttämästä päästyään. Alkuun oli Adalla ja toisella koiralla säkä pystyssä, Rikillä ei yllättäen ollenkaan. Toinen yritti näykkäistä meidän koiria, mutta silti pääsääntöisesti pysyi hieman kauempana räkyttämässä. Lopulta meidän koirat alkoivat ärsyyntyä ja Rikikin rupesi haukkumaan takaisin. Koko ajan piti olla tarkkana, miten koirat reagoivat toisiinsa. Lopulta jopa tuntuivat rauhoittuvan, mutta koko ajan oli pieni jännite päällä. Oltiinkin jo lähdössä pois, kun näimme rotikan olevan tulossa puistoon. Oltiin poistumassa samasta ovesta, josta rotikka oli puistoon sisään tulossa ja he jäivät odottamaan meidän poistumista. Rotikan puistoon tuleminen muutenkin kesti pitkään. Omistaja tuntui tarkkailevan paljon puistossa olijoita ja suosiolla odotti meidän poistuvan ensin. Menin ensin Adan kanssa pois puistosta ja mies tuli Rikin kanssa perässä. Ada oli kiinnostunut rotikasta, katsoi häntä heiluen. Rotikan vastaus Adan tuijotukseen oli rähinä suu vaahdossa. Mietimme vaan, mitä lie olisi voinut puistossa sattua ellemme olisi lähteneet juuri silloin.
Eilen koirat saivat taas pihalla juosta, kun itse samalla kuistia siivosin. Jonkin aikaa siivottuani laitoin Rikin sisään ja jäätiin Adan kanssa pihalle hieman kouluttautumaan.
Ja mitäs me opimmekaan? Adan mielenkiinto ei pysy liian pitkään koulutustuokioissa. Mutta sen hetken, mitä käytimme aikaa tuokioon, se meni suhteellisen hyvin. Ensinnäkin Ada on epähuomiossa oppinut antamaan tassua. Olemme myös yrittäneet opettaa Adalle käskyä toinen eli toisen tassun antamista. Se on vielä hieman vaiheessa. Mutta se, mitä ulkona opettelimme, oli käskyjä odota, istu, seiso, kierrä, maahan, paikka. Aivan uusia käskyjä oli kierrä ja paikka. Kierrä käskyä ohjasin pannasta itseni ympäri. Hakusessa on vielä. Paikka käskystä Ada alkoi saamaan hieman jo kiinni. Ei ihan malttia ollut aina odottaa pitkään. Ensin käskin Adan istumaan eteeni ja nostin käden eteen, totesin paikka. Hetken paikallaan oltuaan palkitsin. Koko ajan otin pieniä askelia kauemmaksi ja lopulta taisin olla jopa puolentoista metrin päässä. :) Mutta hiljaa hyvä tulee. Pitää vaan useammin nyt treenailla.
Mitäs muuta Ada on oppinut? Sisäsiisteyttä! Pääsiäisen aikana taisi lattialta löytyä jopa kahdet kakat ja yksi pissi. Mutta useamman päivän on ollut jo tekemättä sisään ja silloinkin jopa kolmea tuntia ollut käymättä ulkona, vaikka kotona ollaan oltu. Yöt edelleen ihan perusjuttu olla sisäsiisti, tänään yksi pissi, kun töistä tulin. Mutta siitä sekin hiljalleen.
Ja hieman pääsiäisen ulkopuolista asiaa. Tänään opimme taas, että eihän meillä tosiaan koirat sohvalla ole, eihän?! Eli siis ei ellei Ada ole niin suloinen, että ei vaan raaski työntää alas... :) Niin kuin tänään, kun Ada vingutti leluaan meidän katsoessa kahden viikon takaista tallennusta Suomen surkeimmasta kuskista. Totesin Adalle, että nyt on menossa suomen kielinen ohjelma. Ada marmatti takaisin ja enpä voinut kuin nauraa. Juoksi luokseni edelleen marmattaen ja otti oikein vauhtia, että sai loikattua sohvalle ja suoraan syliini! Iso tyttö jo, joten valui sylistä osittain viereeni. Siinä sitten marmatti minulle, kun edelleen vaan nauroin Adalle. Lopulta jopa huitaisi tassulla naamaan. Siihen se sitten jäi, enkä raaskinut työntää alas... Tiedän, väärin... Lopulta Ada valui ihan itsestään lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti