Eli nyt vihdoin ja viimein Ada aloitti näyttelyuransa. En tiedä vielä tuleeko urasta lyhyt vai pitkä. Uran pituus riippuu, miten Ada menestyy tai näyttelykärpänen minua puraisee. Mutta siis tänään ensimmäinen match show, johon lopulta Adan kanssa raahauduin. Kaveri esitti puolestani Adan, joten kynnys lähteä oli matalampi. Ja hyvä vain, koska minua yllättävän paljon jännitti...
Meillä oli reilu puoli tuntia aikaa lämmitellä Adaa ennen kehää. Kaveri on kerran kokeillut Adan esittämistä ja se oli kuitenkin jo maaliskuun alussa. Nyt sitten kylmiltään lähdettiin, kun en itsekään ole ehtinyt (jaksanut...) panostaa näyttelyyn... Aamulla seisomista taas treenattiin, mutta juoksemista ei olla treenattu maaliskuun jälkeen.
Paikalle saavuttuani kävin saman tien ilmoittautumassa. Rodunkin kysyivät ja hyvä ettei tavata tarvinnut alaskanmalamuuttia... Oli kuulema aivan uusi tuttavuus kyseiselle henkilölle alaskanmalamuutti. Ilmeisestikin oli ainoa malamuutti koko tapahtumassa. Yhden huskyn pennun näin.
Kun Adan kävin autosta törmäsin kaveriin, jonka kultaisennoutajan kanssa Ada teki tuttavuutta. Ada oli todella kiinnostunut kaikesta ja hötkyili paljon. Myös kaverini, joka lupautui esittämään Adan saapui paikalle ja alotti Adan lämmittelemisen ja rauhoittelemisen.
Adalla oli lievää keskittymiskyvyttömyyttä (vaiko keskittymishaluttomuutta) ja korvat meni luimuun sekä häntä koipien väliin. Oli hankala saada Adaa kiinnostumaan mistään ja itselläkin meinasi jo epätoivo iskeä. Mutta todettiin lopulta, että namit olivat väärät ja toiset namit ottamalla käyttöön saatiin Adaankin jo hieman eloa.
Lisäksi Ada muuttui heti kehään päästyään. Häntä nousi juostessa pystyyn, vaikkakin pysähdyttyään häntä meni aina matalaksi. Tuomarin tullessa lähelle häntä kuitenkin taas nousi pystyyn ja antoi tunnustella sekä katsoa hampaat. Kaverikin totesi, että juoksemalla he pärjäävät. Ada tosiaan juoksi hyvin, mutta seisominen oli hieman puutteellista... Vaikka kuinka treenaillaan, jos ei Adaa kiinnosta, niin ei kiinnosta. Eli kun ei halua seisoa niin ei seiso. Alkuun meni ihan ok, mutta toisella kierroksella meinasi se takamus painautua maata vasten...
Oikein reipas neiti kuitenkin oli. Ei ilmeisesti hirveästi edes häirinnyt, että joku idiootti toisella kierroksella asetteli koiransa seisomaan naamat vastakkain Adan kanssa.
Lopputuloksena siis oli punainen nauha, mutta siihen se sitten jäikin. Pentuja oli 17, joista 9 sai punaisen nauhan, eikä Ada neljän parhaan joukkoon päässyt. Mutta kilpakumppaninsa päihitti ja sai punaisen nauhan, koska oli paljon reippaampi kuin toinen koira. Jokohan näyttelykärpänen hieman jo puraisi, kun jäi kuitenkin harmittamaan, että ei ihan parhaimmistoon yltänyt? :)
Mietin kyllä sitäkin, että miten lie mätsäreissäkin, onko malamuutti oikeasti monille tuntematon rotu? Pärjääkö malamuutit ylipäätään mätsäreissä, vai eikö tuomarit uskalla arvostella, jos ei rotua tunne? Minkälaisia kokemuksia ovat muut saaneet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti