Yhtäkkiä pälkähti päähän, että en ole varmaankaan kertonut Rikin uudesta "kaverista"? Miehen veljelle tuli vajaa parivuotinen ranskanbuldoggi uros. Ensimmäinen tapaaminen pojilla oli miehen äidin luona reilu viikko sitten. Olimme koko ajan pihalla ja kumpikin oli hihnassa. Tiedän, parempi olisi irti tutustua, mutta eipä otettu riskiä aitaamattomalla pihalla, jonka läheisyydessä kulkee iso tie. Ranskis oli lyhyemmässä hihnassa ja Rikin laitoin liinalla puuhun kiinni. (En todellakaan olisi jaksanut koko iltaa Rikiä lyhyessä hihnassa kiinni pidellä...)
Tapaaminenhan sinänsä meni ihan hyvin... Kukaan ei kuollut ja... No joo, kyllä kuitenkin hieman paremmin meni. :) Ei loistavasti, mutta kohtuu hyvin. Ranskis ei paljoa toisista koirista välitä ja ilmeisesti etenkään urokset eivät miellytä. Ja Rikihän ei edelleenkään ota pienten koirien varoituksia tosissaan vaan olettaa pienten koirien vaan leikkivän tai olevan leikkikaluja... Eli todella hyvä yhdistelmä!
Toinen vaan murisi Rikille ja koko ajan oli komentamassa. Istuimme pöydän ympärillä eikä toinen Rikiä pöydän luokse laskenut. Kerran osoitti alistumisen merkkejä Rikille, mutta ei lopulta kuitenkaan antanut periksi. Riki olisi mielellään koko ajan ollut menossa ranskista nuuhkimaan ja leikkiin kutsumaan, mutta ranskis ei laskenut lähelle.
Riki meni pihalla miten huvitti. Toinen vaan makoili pöydän alla. Ja siinä vaiheessa meni minulta hermot, kun kutsuin Rikin luokseni ja ranskis hyökkäsi päälle! Miehen veli nykäisi pois ranskiksen, mutta kutsuessani Rikiä uudestaan, pääsi ranskis irti ja ajoi taas Rikin pois. Siinä vaiheessa itse nappasin ranskiksen hihnasta kiinni ja toisella kädellä en laskenut Rikiä perääntymään. Huusin vaan, että nyt riittää ja koira kuriin! Kyllä Riki saa minun luokseni tulla ja pitääkin tulla, kun Rikiä kutsun. Mutta kun ei toinen laskenut. Oli ottanut pöydän ympäristön omaksi reviirikseen, vaikkei edes omalla pihalla ollut.
Ohjeistin viemään ranskiksen muualle, jos aloittaa dominoimisen. (Dominoiminen on kyseisellä koiralla muutenkin ongelma.) Ei se Rikiä koko iltana hyväksynyt, mutta Riki sai kuitenkin makoilla rauhassa pöydän luona ja ranskis jos rupesi komentelemaan, se vietiin pois.
Lopulta vaan Riki alkoi käymään ylikierroksilla ja vein hetkeksi autoon rauhoittumaan, kun sain itse tarpeekseni siitä...
Tänään kävimme piiiitkästä aikaa koirapuistossa. Isojen koirien puolella ei ollut muita koiria, mutta pienten koirien puolelle tuli samaan aikaan alle vuoden vanha terrieri. Riki ja terrieri viihdyttivät toisiaan juoksentelemalla aidan vierustaa pitkin. Välillä Riki kävi tutkimassa muuta ympäristöä ja odotellessaan terrieri itki ikävää.
Mutta pienten puolelle tuli kohta toinenkin terrieri, joka vei ensimmäisen huomion kokonaan itselleen. Ja Riki vuorostaan itki! Juuri olin kehunut ensimmäisen omistajalle kuinka hiljainen poika Riki on... Ei ollut enää.. Riki vain ulvoi ja haukkui ja juoksi ja pomppi aidan vierustalla, kun terrierit leikkivät keskenään. Ja joku ei uskaltanut tulla koirapuistoonkaan (vaikka oli ilmeisesti pienten puolelle menossa...), kun Riki oli hieman hysteerinen... Lähdettiin pitkin puistoa kävelemään, jotta Riki sai muuta ajateltavaa.
Mutta kyllä tuli taas sellainen olo, että ei me olla ihan vikaan menty Rikin kanssa. Terrierit eivät millään kuunnelleet omistajiaan, mutta Riki tuli aina kutsusta luokse! Jos ei vaikka ihan paikalleen vierelle jäänytkään.... Mutta tulipa luokse ja aina tiesin, missä poika menee.
Reilu puoli tuntia oltiin puistossa. Kavereita ei tullut ja oli lämmin keli. Vettäkään ei mukaan tullut, kun ajattelin, että siellä on se oja. No, oja oli kuivunut... Helpotti totta kai, kun ei tarvinnut Rikiä pestä heti kotiin tultua... Mutta mukavaa vaihtelua oli, kun ei pitkään aikaan olla puistossa käyty.
Ja jos hyvä tuuri on, reilun kuukauden kuluttua Riki saa riehua omalla pihalla. Peukut pystyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti