perjantai 17. elokuuta 2012

Silverin patti

Nyt on eläinlääkärillä käynti ohitse. Ja mitäään vakavaa ei ollut kyseessä. Kyseessä on kysta. Ihmetteli vain, että noin nuorella on, mutta samaan hengenvetoon totesi, että toiset on herkempiä niille kuin toiset. Nyt vain seuraillaan, kun ei oireitakaan ole. Ei siis leikata. Jos patti suurenee, vuotaa tai muuten tulee oireita pitää ottaa uudestaan yhteyttä ja katsotaan tilannetta uudestaan. 

Mutta kylläpä Silveri suuttui minulle... En varmaan näe Silveriä enää tänään ellen kunnolla etsi. Ja pitää vielä etsiä, kun käytiin siskoni luona ja siellä päätti rauhasensa tyhjentää... Haisee siis nyt kauhealle! Siskoni luona on myös kaksi kissaa, leikatut uros ja narttu. Narttu ei ollut kovinkaan innostunut Silveristä, uros oli lähinnä vain utelias. Silveri ei vain lähestymisyrityksistä välittänyt ja sähisi ja tosiaan tyhjensi rauhasensa... Pari tuntia siellä oltiin ja lopuksi istui vain ikkunalla katselemassa. Kun yritin takaisin häkkiin laittaa, laittoi stopin ja suuttui. Väkisinhän Silveri sinne oli laitettava, jotta lääkäriin ehdittiin. Enää ei suostunut sormiani haistelemaan ja puskemaan, mitä vielä siskoni luo ajaessa teki. Ja eläinlääkärillä odottaessa rupesi sähisemään... En tiedä minulleko, vai toiselle kissalle, joka mourusi koko ajan odotushuoneessa. Silveri ei hirveästi tykkää jatkuvasta mouruamisestakaan... Smirrelle on siitä rähissyt myös, kun Smirre autossa naukuu paljon. Eläinlääkärin antoi tutkia (ei siihen puolta minuuttiakaan mennyt), joka kehottikin laittamaan takaisin häkkiin, kun alkoi korvat mennä sellaiseen asentoon, että nyt riitti. Ja pisteet eläinlääkärille siitä, että tosiaan kiireiseen viikkoonsa mahdutti Silverin! Sanoi kuitenkin puhelimessa, että täysi viikko jo on, mutta tuopa tuolloin näytille. Ja koko hommaan meni pari minuuttia, eikä mitään tarvinnut kustantaa kyseisestä reissusta. Kokemusta ei minulla ole, miten herkkään pitää maksaa tai miten herkään eivät laskuta. 

Automatkat meni hyvin. Hieman maukui välillä, mutta muuten oli rauhallinen. Kotiin tullessa ja häkin auetessa juoksi hirmuista vauhtia johonkin piiloon. Mutta pitäisi vaan siis jaksaa uskoa, että kaikki järjestyy. Vielä ei Silveri meitä hylkää. :)

1 kommentti: