Kävipä niin, että Riki sai tänään taas uuden kaverin! Käytin lomaani kunnolla hyödykseni ja kävin pitkästä aikaa erään ystäväni luona. Siellä Riki sai tehdä tuttavuutta saksanpaimenkoira Lukan kanssa. Riki on tavannut Lukan ennenkin, mutta oli silloin vasta ihan pieni, muutaman kuukauden ikäinen. Nyt Riki onkin sen kokoinen, että pystyi laskemaan molemmat irti ja antaa leikkiä rauhassa. Ja huomasittehan varmasti sanat MOLEMMAT IRTI?! Ensimmäistä kertaa Riki pääsi irti aitaamattomalla alueella! Kyllä, tämä on totta! Mutta eihän tässä muutakaan vaihtoehtoa olisi ollut, koska ei pojat olisi pystyneet ollenkaan leikkimään, jos toinen hihnassa olisi ollut. Ja nyt uskalsin laskea irti, koska 1. emme olleet taajamassa ja 2. en uskonut Rikin lähtevän kovin kauaksi, kun leikkikaveri on.
Luka näytti heti alkuun, missä Rikin paikka on. Murisi ja alisti toisen täysin. Riki olikin alkuun häntä koipien välissä ja juoksi ystäväni ja minun jalkojeni ympärillä. Luka on Rikiä vanhempi ja olimme Lukan reviirillä, joten asia oli sinänsä ok. Lisäksi luulisin, että Luka halusi vahtia perheen pienintä...
Aiemminkin on toiminut Rikin rohkaisemisessa jokin kolmas osapuoli. Aikaisemmin kyseessä oli kolmas koira, nyt kepit. Ystäväni heitteli Lukalle keppejä, joihin Luka sai kiinnittää välillä huomionsa, joten Riki sai aikaa rauhalliseen tutustumiseen leikin kautta. Tämä on minun näkökulmani asiaan. :) Riki sai lopulta rohkeutta ja Luka rauhoittui, joten pojat saivat telmiä enemmän kuin tarpeeksi (meidän poika ainakin on nukkunut jo melkein koko illan). Olikin pitkästä aikaa Rikillä samankokoinen leikkikaveri. :)
Ja Rikin irti oleminen sujui vallan mainiosti. Silloinkin kun olisi halunnut mennä hieman kauemmaksi tutkimaan, tuli kutsusta heti takaisin. Ei luokse, mutta ainakin lähemmäksi ja jatkoi leikkiä Lukan kanssa.
Ja kuten aiemmin mainitsin ohimennen, perheessä on pieni lapsi, reilun vuoden ikäinen. Ja Riki oli pienen kanssa todella nätisti. Ei huitonut (mitä pelkäsin alkuun tekevän). Oli rauhallinen ja antoi toisen silitellä ja olla vieressä. Hieman Riki ihmetteli toista (ei olekaan ennen niin pientä ihmistä tavannutkaan) ja kammoksui erästä ääntä pitävää lelua, mutta muuten malttoi olla rauhassa. Tässäkin oli hyvä, että oli saanut Lukan kanssa kuluttaa energiaansa ensin. Mielellään pieni olisi jakanut juomansa ja ruokansa Rikin kanssa, mutta ehdittiinpä aina väliin. :)
Kotimatkalla ajattelin pysähtyä eräälle levähdyspaikalle, joka on vesistön vieressä. Tarkoitukseni oli kokeilla, mitä mieltä Riki vedestä ja uimisesta on. Heitin muutaman oksankin veteen, mutta kun viimeiseksi heitin hieman kauemmaksi, päätti Riki sen olevan liian kaukana. Kahlaili siis mielellään, mutta jos olisi pitänyt kastella muutakin kuin jalka- ja mahakarvoja, se olisi selkeästi ollut katastrofi. Ehkäpä ensi kerralla kokeillaan kaverin kanssa, jos Riki innostuisi uimisesta.
Äitini koiralla on oma ns. lohtupossu, joten ostimme Rikillekin oman. Taitaa vaan Rikin lohtupossu alias nöfnöf, olla lyhyempi ikäinen kuin äitini koiran... Ainakin sen perusteella, miten olen nähnyt Rikin sillä leikkivän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti