Hihnakäyttäytymistä

Huomenna olisi vihdoinkin aika palata työmaalle. Tämä viikko menikin onnistuneesti Rikin kanssa. Vetotreenit saivat taas sysäyksen eteenpäin. Nyt loppuviikosta emme enää treeniä tehneet, kun on puuhaa muutenkin riittänyt. Riki on saanut viettää aikaa uusien kavereiden kanssa ja olemme harjoitelleet käyttäytymistä hihnalenkeillä. Jopa yhden kunnon vapaapäivän pidimme.

Kävimme perjantaina kuuden kilometrin lenkin tekemässä. Talvella muutaman kerran yhtä pitkiä lenkkejä teimme, mutta tunnustan, että muuten lenkit ovat maksimissaan nelisen kilometriä olleet. Kaipailen mielenkiintoisia lenkkireittejä, jotta jaksan pitkiäkin lenkkejä kulkea. Talvella ne mielenkiintoiset reitit ovat latupohjina, joille ei sitten asiaa olekaan. Nyt ollaan etsitty uusia reittejä ja eräs reitti onkin sopivan mittainen näin alkuun eli se kuusi kilometriä. Osa matkasta on kevyen liikenteen väylää (noin kolmisen kilometriä) ja loput hiekkatietä ja metsäpolkuja. Reitti on mukava, joten jaksettiin tänäänkin käydä sama reitti, vaikkakin toiseen suuntaan. (Kaikki tällaiset pienet muutokset tekevät reitin aina hieman erilaiseksi, joten en kyllästy niin helposti.)

Harjoittelimme Rikin kanssa lenkeillä hihnakäyttäytymistä. Pienetkin vedot estin ja parin kilometrin jälkeen Riki hienosti löntysteli vierellä tai hieman edellä, mutta malttoi olla vetämättä. (Totta kai vetämisintoon vaikutti myös lämmin keli.) Rikillä oli korvat taas vaihteeksi käytössä ja kuunteli minua. Siihen asti, kun olimme noin nelisen kilometriä kävelleet ja tuli lumikasa! Lumikasat alkavat olla hyvin harvassa meillä päin. Riki sekosi täysin! Riuhtoi ja juoksi ja veti ja lopulta juoksi ympyrää! Ai miten niin muka meidän Riki tykkää talvesta? Meni aikaa ennen kuin sain Rikin rauhoitettua ja taas piti opetella hihnakäyttäytymistä. Tänään teimme lenkin toiseen suuntaan, joten sekoaminen tapahtui alussa. Tiesin kuitenkin mitä tuleman piti ja pistin toisen heti kuriin!

Harjoittelimme myös ohittamista. Muuten Rikillä ohittaminen melko hyvin sujuu (vaikka välillä haluaisikin lähteä pyöräilijän tai mopon tai jopa autonkin kanssa kilpasille), mutta koirien ohittaminen on ollut hirveää, kuten varmaan aiemmista kirjoituksista on ilmi käynyt... Perjantaina otin oikein nakkeja mukaan! Nakit on Rikille elämän ehto! Jos näkee paketinkin, alkaa tassun antaminen "eikö millään?!". Nyt kun koiria tuli vastaan, käskin Rikin istumaan ja näytin nakin palasta. Katse ei meinannut minussa (tai nakissa) pysyä, mutta malttoi istua paikallaan. Tänään erään koiran ohitimme liikkeessä (ilman nakkia) ja ohittaminen sinänsä ihan hyvin sujui, mutta perään olisi halunnut lähteä. Itse jatkoin matkaa eteenpäin ja nyin Rikiä mukaan ja annoin käskyjä. Lopulta antoi periksi ja kehuin. 

Reitin varrella asustelee myös muutama husky. Tänään juttelin niiden omistajien kanssa. He jo kauempaa näkivät, että olimme tulossa ja tulivat jutustelemaan. Nyt sain siis vihdoinkin kuulla vetoharrastajien kokemuksia ihan kasvotusten ja kenties jatkossakin, jos tavataan, voisi kokemuksia vaihdella. Ei ole täällä päin monia malamuutteja tai huskya, joten heti kiinnostaa, kun näkee muita. :) Ei haittaa minua ainakaan yhtään! Rikiä ei liika jutusteleminen kiinnostanut. Alkoi kaivamaan maata, vinkumaan ja riuhtomaan. Lopulta piti jatkaa matkaa, jotta ei toinen ihan täysin sekoaisi. 

Joko mennään?

Alla videopätkä eräältä toiselta hihnalenkiltä. Osaa se rontti välillä rauhallisestikin edetä. Video kuvattu puhelimella, joten laatu ei päätä huimaava ole. Ja en tosiaankaan noin lässytellen Rikille yleensä puhu... 

Silverillä ja Smirrellä ilmeisesti hieman flunssaa ollut. Viikon verran ovat aivastelleet ja joka paikassa (nojatuoli, ikkuna, huovat) on täynnä pisteitä kissojen aivastelun jäljiltä. Nyt alkaa hiljalleen helpottamaan. Pari yötä meni itselläkin valvoessa, kun Smirre miehen rinnan päällä aivasteli. Tulipa lopulta työnnettyä toinen alas sängystä... Muuten on kyllä vointi hyvä ollut. Syövät ja juovat hyvin, eikä käyttäytyminen ole ollut mitenkään epänormaalia. Jospa se siitä ohi menisi.