Nyt sitä sitten käytiin taas treenaamassa. Kävin ensin 1,5 kilometrin lenkin, jotta Riki sai tehdä tarpeensa rauhassa. Energiaa tuntui taas riittävän, kun ei eilen kunnolla saanut itseään purkaa. Mutta ei hihnassa kuitenkaan paljoa loppujen lopuksi vetänyt, joten ihan mukava oli käydä pyörähtämässä metsässä näin ihanalla kelillä! Lämpöasteita 11, aurinko paistaa, mutta tuulee, joten on hieman viileämpää.
Lenkillä huomasin Rikistä erään piirteen. Metsäpolulla mentiin ja vieressä oli noin 10-15 metrin päässä pihassa räkyttämässä terrieri. Riki teki pissin ja potki maata heti perään (mikä lie oikea termi :) ). Riki oikein näytti pullistelevan toiselle ja sitten reippaasti jatkoi matkaa. Ei ole ennen tehnyt tuollaista esitystä. :D
Lenkin jälkeen Riki sai vettä ja me kasattiin kamppeet mukaan ja lähdettiin kera pyörien kävelemään sopivalle aloituspaikalle. Reitti oli sama kuin aiemmin, MUTTA tällä kertaa päästiin hieman pidemmälle! Yritin puhelimen gps:llä matkaa mitata, mutta ei housujen taskusta oikein toiminut, joten arvioimme matkaksi kokonaisuudessaan reilun kilometrin.
Riki malttoi hyvin odottaa, että saatiin valjaat päälle. Mies lähti pyörän kanssa hieman edemmäs ja siinä vaiheessa Riki olisi mielellään mukaan mennyt. Seis käskyllä malttoi kuitenkin odottaa, että mies sai hieman vauhtia alleen, kunnes annoin vedä käskyn ja siinähän sitä sitten mentiin. Kehuin Rikiä hirmuisesti, kun veti hienosti! Matkalla on loivia ylämäkiä, joissa hieman autoin polkemalla ja mies kannusti Rikiä edellä. Välillä mies polki pyörällä Rikin vieressä ja kylläpä hienosti Riki jatkoi matkaa eteenpäin! Pelkäsin, että on heti miehen ja pyörän kimpussa, mutta jatkoi reippaasti matkaa. Mies siirtyi taas hieman edelle ja Riki alkoi hieman vingahtaa välillä, joten päätin pysähtyä. Mies oli sitä mieltä, että Riki vinkui, kun ei saanut häntä kiinni, mikä on mahdollista. Muuta syytä ei kyllä keksitty. Käännyttiin kuitenkin jo kotia kohti.
Kotimatka meni hyvin myös. Lopussa Rikillä alkoi vauhti laantua, joten piti hieman auttaa välillä. Ja kun hihna meinasi löystyä, rupesin jarruttelemaan. Mies pysähtyi aloituspaikalle ja sieltä sitten yritti houkutella Rikiä vetämään. Kyllähän me siinä sitten miehen luokse päästiin lopulta.
Ja taas Riki malttoi hienosti odottaa valjaiden pois ottamista. Nyt on Riki kaikkensa antanut, tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti