Ja taas käytiin hieman treenaamassa Rikin kanssa. Nyt on treenaamisen makuun päästy todella hyvin (ainakin minä) ja tämän viikon loman aion hyödyntää treenailun merkeissä. Nyt tein fiksummin kuin aiemmin eli kävimme noin 1,5 km lenkin ennen vetotreeniä. Siinä sai Riki haistella ja tehdä tarpeensa. Lenkin jälkeen annoin vettä ja kävin treenikamppeet mukaan. Menimme samalle suoralle, jossa on aiemminkin pyörän kanssa harjoiteltu. Valjaiden päälle laittaminen sujuu todella hyvin. Käsken Rikin istumaan ja namin avulla Riki laittaa itse pään valjaiden läpi. Ja tassua antamalla livautan tassut omille paikoilleen valjaisiin.
Yritin saada Rikin aseteltua pyörän eteen lähtövalmiiksi, mutta taas juuri kun olin istumassa pyörän selkään, Riki tuli luokse. Ei onneksi sotkenut hihnaa, joten annoin lähtökäskyn. Riki kääntyikin ympäri ja siinä sitten mentiin! Muutamia kymmeniä metrejä päästiin kunnolla eteenpäin ennen kuin Riki aloitti temppuilun. Meinasi hihnaan käydä käsiksi, mutta veto käskyllä jatkoi vähän matkaa. Ja taas tuli sama lumikasa kuin viimeksikin, jonne Riki sitten taas loikkasi. Yritin kuitenkin tehdä niin, että olevinaan lupa olisi ja juuri ennen lumikasaan menoa annoin pysähtymiskäskyn. En tiedä oliko moisesta mitään hyötyä, mutta yritys sekin...
Siinä kasassa meinasi Riki taas hihnaa repiä. Jonkin aikaa tapeltua saatiin jatkettua hieman matkaa, kunnes taas pysähdyttiin ja käännyttiin takaisin kotia kohti. Siinä sai taas vähän aikaa tapella, että sain koiran nenän käännettyä oikeaan suuntaan. Kotiin päin homma sujui paljon paremmin. Kerran vain pysähdyttiin. Silloin alkoi taas temppuili ja meinasin periksi antaa ja lopettaa treenin. Olisi kuitenkin molemmille saattanut jäädä paha maku suuhun treenistä, joten kerran vielä jatkettiin matkaa. Se sujui todella hyvin ja pysähtymis käskyn jälkeen kehuin Rikiä paljon ja Rikikin näytti tyytyväiseltä. Otettiin valjaat pois (sujui taas hyvin) ja lähdettiin kävellen kotiin.
Tällä kertaa hihna ei sotkeutunut oikeastaan kertaakaan! Kerran vain piti Riki maihin laittaa! Ja sekin vain pieni hetki! Ja vauhtia oli taas hyvin! Ja käskyt tuntuivat taas vaihteeksi Rikin päässä pysyvän! Eli vaikka matka ei ollut taas kuin max puoli kilometriä ja joitakin temppuiluja oli, silti kokonaisuudessaan treenissä oli monia hyviä puolia ja jäi hyvä fiilis!
Niin ja eihän me niitä tossuja Rikille saatu. Ei ollut kuin sellaisia tossuja, jotka ei myyjän mukaan asfaltilla kestäisi yhtään. Mutta Riki onneksi juoksee hiekalla. Hihnalenkilläkin kävelee mieluummin penkan puolella kuin asfaltilla. Lisäksi unohdin ostaa pyöräilykypärän... Ehkäpä sitten seuraavan kerran kuin kaupungissa käydään. Ei ole onneksi vielä tullut tilanteita, joissa kypärä olisi ollut hyvä olla. En ole kertaakaan meinannut kaatua. Ekalla kerralla oja meinasi tulla tutuksi, mutta sain hallittua pyörän. Joten toivotaan parasta, pelätään pahinta. Eihän sitä ikinä tiedä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti