Anteeksi, mutta nyt tulee postaus ilman kuvia. Talviko? postauksessa kommenteissa mietin, onkohan ranskis vaikuttanut Rikin sosiaalisuuteen mitenkään. Kävimme piiiitkästä aikaa koirapuistossa tänään. Viime kerta on ollut muistaakseni heinäkuussa. Ja muutenkin Rikin koirakaverit ovat olleet syksyn ajan pääasiassa ranskis ja äitini koira Huli. Lenkillä mahdolliset tuttavuudet menevät toiselle puolen tietä välttääkseen kohtaamisen, mitä jaksan kummastella joka kerta.
No, nyt siis pitkästä aikaa puistoilemaan ja jännittämään tosiaan, onko ranskis vaikuttanut negatiivisesti Rikiin. Riki tajusi taas autossa jo, minne oltiin menossa. Ja parkkipaikalta siirtyessä puistoon ei olisi millään malttanut odottaa sinne pääsyä. Puistossa oli jo sekarotuinen paimensukuinen narttu, jonka kanssa Riki juoksi ja paini, eikä minkäänlaista ongelmaa Rikin puolelta tullut. Narttu ei tykännyt, kun Riki meni liikaa nuuhkimaan, mutta ainoastaan hieman ärähti ja komenti Rikiä. Eikä Riki siihenkään reagoinut mitenkään. Jonkun aikaa touhusivat, kunnes narttu lähti lepäilemään kotiin. Pari minuuttia meni ja tuli saksanpaimennarttu, jonka kanssa Riki jo viime talvena leikki puistossa. Nyt jatkui leikit ihan samaa rataa kuin silloinkin, eikä taaskaan mitään ongelmia. Eli Riki on normaali oma itsensä kaikkien muiden koirien kanssa paitsi sen ranskiksen.
Puistossa lähtöä tehdessä huomasin, että Rikillä oli verta jalassa. Tarkemman tutkimuksen tehtyä totesimme, että veri on saksanpaimenen, mutta mitään näkyvää ei ollut. Epäilimme, että hampaaseen tai kieleen on leikkiessä käynyt. Saksanpaimen oli kuitenkin koko ajan tarttumassa Rikiä jaloista, joten on todennäköisintä, että veri on suusta siirtynyt jalkaan. Mutta menoa ei haitannut yhtään. Kova työ oli saada Riki kiinni ja puistosta pois. Ei millään olisi malttanut lähteä. Oven sulkeutuessa perässä Riki kuitenkin rauhallisesti jatkoi matkaa autolle ja nyt kotona vaan makoilee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti