Vetämisen intoa!

Ihanaa, vihdoinkin kunnolla lunta! Ja mitäs me tehtiinkään heti? Viikonloppuna käytiin ahkio ostamassa ja eilen laitoin sen ensimmäistä kertaa Rikin perään. Keväällä viimeksi pulkkaa vetänyt ja kesä pyörällä mentiin. Huvin vuoksi kokeilin, mitä Riki sanoo, jos itse kyytiin istahdan. Eihän siitä mitään tullut, kun ihmetteli vain minun olemista. Laitoin ison halon kyytiin ja omassa pihassa kokeiltiin menemistä. Itse olin houkuttelemassa jäniksenä, kun Rikiä kiinnosti paljon perässä tulija ja se halko! Halko on harvinaisen ihanaa herkkua, jota on aivan pakko saada järsiä! Mutta hienosti kuitenkin käskystä lähti etenemään. Välillä innostui liikaakin ja hyppäsi minua vasten. Ilmeisesti siinä jotenkin kolahti reiteeni pahasti. Siinä en reagoinut asiaan mitenkään vaan jatkettiin treenaamista. Kuitenkin lopetettuamme onnuin sisään. Ja tänään äsken juostessa ärtyi vielä lisää ja koskee pelkästään oleminenkin. 

Ihmettelyä

Tänään sitten päätettiin kokeilla taas jotain ihan uutta! Lähdettiin tällä kertaa miehen kanssa yhdessä, toinen kyytiin ja toinen jänikseksi. Mies meni ensin kyytiin. Olin jättänyt eilen ahkion maahan... Ei hyvä idea, mies sai ensin puhdistaa pohjan, jotta ahkio kulki eteenpäin. Ja kylläpä sitten muuten kulkikin! Ohjasin Rikin pihalta kujalle, jossa oli aurattu tie, joten oli helpompi vetää. Jäniksenä annoin hieman motivaatiota ja vauhtia, mutta kohtapa Riki painalti ohitse hirmuista vauhtia! Tuo kuja on onneksi suora, kummassakin päässä mutkat, kun kääntyy isommalle tielle. Suoran pituus kuitenkin minun arvioni mukaan.. Ööh, pari sataa metriä? Asumme itse noin puolessa välissä. Siinä kuitenkin näkee autojen liikkeet hyvissä ajoin, kun muuten on niin pimeää. Vakavasti kuitenkin aloin harkita heijastimien ompelemista valjaisiin...

Mies oli ensin kyydissä toiseen päähän, minä sen jälkeen toiseen päähän ja mies takaisin omaan pihaan. Hyvää vauhtia mentiin, eikä haluttu liian pitkällä treenillä pilata Rikin intoa. Ja onhan se ihan eri asia vetää aikuista ihmistä lumella kuin pyörää. 

Rikille on ainakin hyvin iskostunut mieleen ajatus reunassa kulkemisesta. Nytkin veti ihan tien reunassa ja me olimmekin välillä ojassa... Itse olin kylläkin jo naapurin tontilla menossa... Saattoivat ihmetellä meteliä, joka meistä syntyi ja aamulla vielä lisäksi ihmetellä jälkiä heidän tontillaan... :)

Erittäin huono kuvanlaatu, mutta kahdessa ylemmässä
 näyttää Rikin vetäminen jotenkin niin vaikealta (liikkeelle lähdöt) ja tässä taas ihan erilaiselta meno. 

Mutta hauskaa oli ja vauhtia tosiaan riitti! Ja eihän se väärin ole, että treenaaminen on niin hauskaa, että omat kolhut jäävät (ainakin hetkeksi) toisarvoiseksi. Tällä hetkellä ei ole enää niin toisarvoista, mutta jospa se tästä. Ihanaa asua talossa, jossa on kolme kerrosta...