Joulumme oli kaikkea muuta kuin seesteinen. Aattona menimme joulupuurolle äitini luokse. Matkaa oli n. 15 kilometriä ja 100 metriä ennen äitini pihaa autoon tuli höyrypilvi ja lasit meni täysin huuruun. No katos vaan, lämppärin kenno hajosi. Auton pysäytin ja huusin, että koira ulos! Autoni on siis edelleen äitini luona...
No, muuten siellä meni hyvin. Riki sai vetää siskoni poikaa pulkassa, ruoka oli hyvää ja ilmeisesti kilttejäkin ollaan oltu, kun lahjojakin saatiin. Myös Riki. Riki enimmäkseen touhusi Hulin kanssa niinkin vauhdikkaasti, että pannankin olivat saaneet irti.
Äitini autolla kotiuduimme ja Riki pääsi takakontin sijaan takapenkille istumaan. Keskelle totta kai. Kotona odotti myös kasa lahjoja, joihin nelijalkaiset tekivät tuttavuutta. Tai ainakin Smirre ja Riki. Silveriä ei paljoa näkynyt, välillä muisti käydä syömässä.
 |
| "Olisiko siellä minullekin jotain.." |
 |
| "Tuo on minun, tuo on minun, tuokin on minun..." |
Riki sai uuden aktivointilelun lahjaksi. Pitkään siinä meni, mutta lopulta pullo oli tyhjä. Riki yritti helpolla päästä ja yritti pohjan järsiä rikki, mutta eipä onnistunutkaan.
 |
Mutta pitää muistaa levätäkin.
Joulupäivänä ulkoilimme. Teimme Rikin kanssa lumitöitä ja potkimme palloa. Kävimme myös illalla lenkillä. Haimme auton lainaan, jotta pääsimme tapanina hakemaan pienen Adan. Perillä Riki hyppäsikin suoraan konttiin ja siellä tyytyväisenä makoili. Ei haitannut yhtään, ettei tarvinnut takaisin kävellä.
Ja eihän meillä se auto ainoa ollut, mikä joulun aikaan harmitti. Pieniä ongelmia talon kanssa, mutta ei siitä sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti