Kyllä meillä vaan on hieno poika! En pysty kuin hehkuttamaan, miten ihana rakkauspakkaus Riki on. Muuta asiaa minulla ei edes tähän hätään olekaan. Halusin vaan jakaa, kuinka ylpeä meidän Rikistä olen. Hihnalenkeillä olen taas panostanut täysillä vetämisen lopettamiseen. Pitkiä lenkkejä on ollut (ajallisesti), mutta työ alkaa tuottaa tulosta. Lenkit ovat nykyään mukavia ja pääsääntöisesti rauhallisia, vaikkakin välillä totta kai Riki saa hepuleita ja niiden pysäyttäminen on välillä hyvin vaikeaa. Mutta pihalla oleminenkin on parantunut huomattavasti. Muuton jälkeen kirjoitin, kuinka sisälle tuleminen oli välillä hirveää tappelua. Nyt se sujuu paljon paremmin. Meille onkin muodostunut tietyt rutiinit sisään tulemisen suhteen. Yleensä ulkona tehdään pihahommia tai heitellään/potkitaan palloa. Alkuun Riki tekee pissin ja touhuamisen välillä saatan käskeä Rikin uudestaan pissille, jos ei muuten malta. Palkkana aina leikin jatkaminen. Lopulta ennen sisään tulemista sanon Rikille sisään, jolloin Riki tajuaa viimeisten hetkien tulleen ja painuu pihan perälle tai aidan viereen kakalle. Ja kuinka hienosti toinen kipittää sen jälkeen ovelle odottamaan. Pieniä asioita, mutta olemme siis vihdoin saaneet takaisin yhteisymmärryksen Rikin ja minun välille.
 |
| Kuva on eiliseltä lenkiltä. Ei ollut reitti kovin kummoinen, pituutta nimeksikään. Sinänsä näytti mukavalta juoksutuspaikalta esimerkiksi liinan kanssa. Rakkauspakkaus <3 On vaan niin ihana. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti