Helmikuun ainoa vetotreeni oli 2.2., kun lähdin taas kokeilemaan Adaa ja Aslakia yhdessä kicksparkin edessä. Olimme jo aiemminkin kokeilleet ja meni yllättävän hyvin, vaikka Ada juoksujakin oli taas odotuttanut kuukauden verran. Adan ja Aslakin treenistä alla video.
Muutamaa päivää myöhemmin kävikin ikävä episodi. Oma moka. En ollut ehtinyt huomioimaan koiria tarpeeksi, jotta olisin huomannut muutoksia Adassa. Olimme tulleet kotiin yhdeksän aikoihin illalla, ehdin käydä suihkussa ja mies oli vuorostaan suihkussa. Juttelin puhelimessa ja ehdin todeta ääneen, että Aslak se ottaa turpaan Adalta, kun samantien olivat toistensa kimpussa. Yksin menin väliin, työnsin Aslakin toisella kädellä pois ja otin Adasta kaulan ympäri kiinni, mutta Aslak kävi uudestaan päälle. Sohaisin käteni juuri sopivasti, jotta Adan hampaisiin jäin. Oikean nimettömän niveleen tuli molemmin puolin melkoiset haavat. Sellaiset haavat, että kolme tuntia istuttiin ensiavussa hoitoa odottamassa. Siinä loppuikin sitten minun työntekoni vanhassa työpaikassa.
Tapahtuneesta on nyt reilu kolme viikkoa ja tänään sain lääkäriltä soiton, että perjantaisten röntgenkuvien perusteella, minulla on sormessa harvinainen murtuma, joka vääntää sormeani vinoon. Että sellaista. Katsellaan nyt sitten, mikä on kohtaloni. Mutta vähällä oon tähän mennessä selvinnyt koirien väliin menemisestä. Tämä oli nyt se huippu, jonka seurauksia ei vielä lopullisesti tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti