Tänään aloitettiin viikon eläinlääkärikäynnit käymällä Aslakin kanssa ottamassa näyte PN-testiä varten. En todellakaan tiennyt, mitä tuleman pitää. Vaihtoehtoina oli vain ääripäät; joko ei ole mitään ongelmaa tai Aslak tekee näytteenotosta todella vaikeaa. Onneksi lopputuloksena oli tuo ensimmäinen vaihtoehto.
Ensin eläinlääkärin luona tuli kohtaaminen ajokoirien kanssa. Piti hieman säätää "menkää te tuonne tiskin taakse ja te voitte mennä tuonne, jotta te voitte sitten mennä tuonne". Aslak rauhoittui heti, kun toiset koirat näkyvistä katosivat ja hoitajaa vasten kiehnäsi, kun otti meidän tietoja ylös hoitohuoneessa. Kun lääkäri tuli, hän laittoi pöydän mahdollisimman alas ja yritettiin saada Aslak siihen hyppäämään. Kyllä se etujalat nosti, mutta minun piti nostaa takaosa. Aslak istui pöydällä niin reunalla, että minun piti nojata Aslakia vasten, ettei vahingossakaan tipu. Uteliaana poika katsoi, kun eläinlääkäri toi välineitä pöydälle ja epäluuloisena tuijotti, että mitä niillä välineillä tehdään. Itse pidin hihnasta toisella kädellä ja toinen käsi oli Aslakin kaulalla. Juttelin Aslakille, miten hieno poika on, kun rauhallisena istui pöydällä. Ja koko toimenpidehän sujui todella hienosti ja eläinlääkäri antoi paljon nameja, kun Aslak oli ollut niin kiltti poika koko ajan. Nyt vaan tuloksia odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti