Tunnustan olleeni melko laiskalla tuulella tammikuun ajan. Olemme parit yhteiset treenit pitäneet perhevaljakon kanssa, mutta muuten on melko hiljaista vetourheilun saralla ollut. Tavoitteena oli lähteä REK-kokeeseen, mutta oma jännittäminen vei voiton ja koin parhaaksi treenailla lisää niin varusteiden hallintaa kuin kolmen koiran hallintaa. Nuka lisäksi ei ole ohituksia treenaillut, joten niitä olisi hyvä treenata ennen kisoihin lähtemistä. Olen nyt päässyt paremmin kiinni reen ohjaamisesta ja sain vihdoin postin tuomana lumiankkurin, joka kylläkin odottaa edelleen olohuoneen pöydällä narujen ja solmujen laittoa. Opettelin tekemään sieppausköyden ja sen käyttöä olen nyt harjoitellut.
Yhdet treenit meillä oli koirille kunnon päätreeniä, kun ajoimme pellolla ympyrää noin 7 kertaa. Vaihdoimme välillä kuskia, jotta kaikki pääsivät kokeilemaan ajoa. Koirat kulki hyvin ja sää sattui olemaan todella kaunis, joten oikein mukavaa oli treenailla. Lopulta koirat saivat tarpeekseen ja olivat tehneet viimeiselle kierrokselle lähtiessä parin sadan metrin päässä u-käännöksen ja päättivät, että nyt riittää. Taiga ja Ada ottivat kerran kunnolla yhteen, kun meinasivat solmuun mennä. Itse en ehtinyt väliin ennen kuin Taiga oli jo hangessa kyljellään ja Ada murisi sille päällä. Hyvä toisaalta, että saivat itse ratkaistua asiaa. Edelleen Taiga ärsyttää Adaa keulassa, mutta uskoo ehkä paremmin, kun Ada ärähtää. Saattaavat kyllä edelleen aloittaa jo rähinää, mutta uskoovat kuitenkin minun ärähdystäni ja päästään aina lopulta matkaan. Nuka ei ole onneksi kertaakaan päättänyt mukaan mennä, vaikka saattaakin murista sivussa.
 |
| Kuva Jesse H. |
Lopulta sain ihan ikioman reen! Sitä ei moneen päivään ehditty edes purkaa paketista, mutta lopulta lauantai-illan saunakeskustelu päättyi siihen, että kiirehdittiin saunasta, puettiin lämpimästä päälle ja lähdettiin purkamaan paketti. Laitettiin reki lähtökuntoon ja siepparilla kiinni auton peräkoukkuun. Mukaan otettiin pyörään Riki (Taiga oli syönyt puruluuta juuri hetkeä aiemmin) ja Aslak sekä johtoon Ada. Mies lähti kyytiä ottamaan, koska en olisi uskaltanut taajamaan kolmen koiran kanssa aivan uudella kokoonpanolla lähteä. Mies totesikin, että olipa kiva olla kyydissä, eikä kotona odottamassa, onko jotain sattunut. Mies talutti koirat suoralle, jossa sitten miehen piti jättää koirat kuumana odottamaan lähtökäskyä minun seisoessani koko painollani piikkijarrulla ja hypätä kyytiin mahdollisimman nopeasti. Olimme varautuneet pahimpaan, mutta olipa kiva pari testikilsaa! Aslak on ollut kevyellä treenillä viime aikoina, Riki on ollut parin vuoden vetotauolla ja Adalla rankka agilitykisapäivä takana, joten pidimme testilenkin lyhyenä. Mies talutti koirat ensimmäisen tien ylityksen ja valmistautui auttamaan u-käännöksen kanssa, mutta koiratpa yllättikin ja tekivät todella sujuvan u-käännöksen aivan itse. Mies hyppäsikin itse takaisin kyytiin ja matka jatkui. Lenkistä jäi todella hyvä fiilis! Reki kulki upeasti ja liukkaasti. Pitää opetella taas uutta tyyliä ohjaamiseen. Välillä meinasi sivuluisuunkin mennä ja välillä koukattiin hangen kautta.
 |
| Kuva Jesse H. |
Tänään sain mahdutettua reen juuri ja juuri autoon kahden koiran kanssa ja lähdimme treenailemaan taas Nukan kanssa. Olin itse päikkäreiltä heränneenä vielä väsynyt, enkä olisi jaksanut tappelupukareita keulassa, joten lähdimme ensin lenkille Taiga keulassa ja Nuka pyörässä. Taigasta paljastui uusi puoli, kun löytyi suurta epävarmuutta johtaa valjakkoa yksin. Lähdössä kääntyi aina takaisin päin ja ihmisen piti olla auttamassa eteenpäin. Lopulta tajusi homman juonen ja päästiin eteenpäin. Edelleen eteneminen oli selkeästi epävarmaa ja haisteli penkkoja sekä vilkuili taakseen. Eteni kuitenkin lopulta ihan hyvin. Takaisin kääntyessä taas yritti päästä minun luokseni, mutta Nukan omistaja houkutteli edellä ja Nuka lähti etenemään, joten Taigakin kääntyi eteenpäin.
Halusimme testata koiria ja rekeä umpihangessa. Otimme keulaan Taigalle kaveriksi Adan. Ajattelin, että Taiga olisi rauhoittunut, mutta vielähän tuo jaksoi rähinöitä Adan kanssa aloittaa. Kyllä ne sinne hankeen taas meni, mutta kyytiläisen piti hypätä nopeasti pois, kun raskasta oli edetä. Kuten oli Taigan ja Nukankin kanssa, kun kahdestaan olivat, jolloin myös kyytiläinen hyppäsi alun jälkeen pois. Koirat muistivat reitin, jota olimme edellisellä kerralla pellolla ajaneet, mutta koska uraa ei ollut, Ada ja Taiga rupesivat varmistelemaan takaa, että ihanko oikeasti mennään tuonne. Pitkää pätkää emme pellolla ajaneet, kun selkeästi oli raskasta.
 |
| Kuva Jesse H. |
Lähdimme vielä tienpätkää ajamaan kolmen koiran kanssa. Nyt oli taas kyytiläinen ja hyvin jaksoivat kolmestaan vetää. Adan ja Taigan paikat vaihtuivat välissä ja piti korjata takaisin, kun Ada yritti juosta oikeaa reunaa, mutta Taiga ajautui samalla penkkaan ja tämä häiritsi molempia, joten usein ärähtelivät toisilleen. Kun paikat vaihdettiin takaisin, ärinät loppuivat. U-käännöksissä koirat talutettiin ympäri. Adan johtamista hieman häiritsee vielä Taigan osaamattomuus, mutta Taiga tarvitsee Adaa oppiakseen.
Talven treeneissä on tullut huomattua, että Taiga ja Nuka ovat todella kivoja koiria luonteeltaan, mutta toisaalta taas hieman pehmeitä. Niillä ei ole Adan tyypillistä sinnikyyttä ja kovapäisyyttä, jota uralla tarvitaan. Siksi minulla onkin koko ajan enemmän vahvistunut ajatus Taigan ja Aslakin yhdistämisestä jalostukseen. Aslakin kovapäisyys tasapainoittaisi Taigan pehmeyttä. Nythän niitä Taigan juoksuja odotetaankin alkavaksi, että pentuesuunnitelma etenisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti