Arkea

Pitkät lenkit on jäänyt kovien pakkasten takia hieman vähemmälle ja tänään ajattelin vihdoinkin lähteä kunnon lenkille poitsun kanssa. Mittarikin näytti vain -10 aamulla (illalla nousi taas -20)! Aikainen töihin meno, ylityöt ja vielä lisäksi kaupungissa käynti söi hyvin äkkiä lenkille varaamani energian... Hoh hoi... Ai miten niin muka energinen pakkaus hihnan päässä? Kaipa sitä energiaa riittää, kun ei pääse kunnolla sitä kuluttamaan. Huomennakin edessä kahdeksan tunnin työpäivä ja siihen lisäksi illalla parin tunnin koulutus. Jep, taitaa kunnon lenkki jäädä väliin huomennakin. Tänäänkin Riki oli levoton lenkillä. Paha tapa on roikkua hihnassa sekä hyppiä ja haukkua edessä.  Kokoa alkaa olemaan paljon ja luonne niin jäärä kuin vain voi olla. Jos ei muu auta ja haluan viestin menevän ihan oikeasti perille asti, isken Rikin maihin. Siinä on ohikulkijoilla naurussa pitelemistä, kun minä makaan koiran päällä keskellä katua... Kerran tein saman epähuomiossa heikkohermoisen rotikan edessä. Ei ole rotikka minusta sen jälkeen paljoa tykännyt. Samainen rotikka ei kyllä tykännyt siitäkään, että otimme Rikin syliin sen edessä Rikin ollessa pentu. 

Mutta ollaan kuitenkin edes takapihalla kulutettu energiaa. Vaikka ei iso piha olekaan, niin kyllä Riki sinne mahtuu juoksentelemaan ja purkamaan ainakin vähän energiaansa. Mutta, tähän kaikkeen tulee kuitenkin onneksi muutos ensi kuussa, kun mies pysyvästi kotiutuu! Onpahan lenkittäjä, vaikka minä töissä olisinkin koko päivän.

Olen erittäin ylpeä siitä, että Rikillä ei ole tapana haukkua muille koirille. Äidin koiralle haukkuu leikissä, koska toinen on sokea. Haukulla yrittää myös saada muut leikkiin. Mutta esimerkiksi ulkona ollessa muiden koirien haukkuessa, Riki ei vastaa haukkuun. Lähistöllä aidatulla pihalla asustelee pyreneittenmastiffi, joka haukkuu kaikkia ohikulkijoita riippumatta onko pyörällä, kävellen, ilman koiraa tai koiran kanssa. Riki ei ole koskaan haukkunut takaisin. Ihmettelee vaan  ja jolkottaa ohitse. Samanlainen käytös on myös tilanteissa, joissa haukkuva koira tulee vastaan. Totta kai kiinnostaisi moikata ja joskus väkisin yrittääkin, mutta hauku ei. Mutta se malamuutin "marmatus". Juna-asemalla miestä odotellessa toinen istuu jalkojeni juuressa, katselee ihmisvilinää ja aloittaa muuttimaisen ääntelynsä. Sulattaa sydämet. <3  

Ostettiin Rikille joululahjaksi dog finder. Jostain kumman syystä Riki rakastaa sitä. :) Liittyisiköhän kenties namien saantiin... Muovi ei vain oikein kestä Rikin kärsimättömyttä. Tekniikan opetteleminen oli suhteellisen helppoa, mutta ei poitsulla kärsivällisyys riittänyt pelailemiseen. Alkuun käytti paljon poskihampaita, joille muovi antoi helposti periksi ja nyt on hienot hampaanjäljet palikoissa. 

Kissat ei enää paljoa hötkyile Rikin takia. Ei tarvitse enää sille korkeimmalle mahdollisimmalle paikalle mennä nukkumaan. Riki saattaa mennä haistelemaan ja tökkimään kuonollaa kissoja, eikä ensimmäinen vastareaktio ole tassu. Hieman nyrpeää naamaa saattaa kissat näyttää ja vaihtaa asentoa, mutta muuten antaavat olla. Kerran yllätin Rikin nuolemasta Silverin korvaa. Söpöjä osaavat olla yhdessä. 

Smirrellä on tapana riehaantua öisin. Nukuin viime viikolla yhden yön sohvalla Smirren takia. Mokoma pomppi päällä. Ottaa oikein vauhtia. Ja yritäpä siinä sitten nukkua... Oli muuten kylmä sohva... Ja seuraavana päivänä kaveri otti ja korjasi meidän olohuoneen patterin. Eipä ole ensi kerralla kylmä nukkua sohvalla.

Koko ajan on tunne, että jotain unohtaa kertoa. :) Ja mahdollisimman paljon haluaisinkin kertoa niin kissoista kuin koirastakin. Mieluisin puheenaihe minusta onkin eläimet. Siksi saatan välillä päivittäinkin kirjoitella, mutta jossain vaiheessa kirjoittelu varmasti laantuu hieman. Kunhan olen saanut kertoa kaikkein tärkeimmät asiat, piirteet ja kokemukset. :)