Eli siis, soitin viime perjantaina vihdoinkin eläinlääkärille. Kohtaukset tuntuivat koko ajan pahenevan ja olin ehtinyt käydä mielessäni läpi sairaudet keuhkoista sydänvikaan. Mielessä kävi myös nenäpunkki ja sekin, että Riki on vetäessään saanut hajoitettua kaulansa, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä, että vetävät koirat saavat hajoitettua ennemmin niskansa kuin kaulansa. Oireet viittaavat eläinlääkärin mielestä vahvasti nenäpunkkiin. Antoi puhelinreseptin ja lauantaina oli apteekkiin tullut lääkkeet ja aloitimme saman tien kuurin. Kuuri on kerran viikkoon annettava neljän viikon ajan. Ohjeessa on kolmesta neljään viikkoon, mutta haluan olla täysin varma, joten neljä viikkoa mennään. Kohtauksia on tullut edelleen, mutta ei enää niin pahoja vaan kestoltaan lyhyempiä kohtauksia. Eli toivotaan, että kyseessä on tosiaan nenäpunkki eikä muuta vakavampaa. Lääke on loisiin, joten tuleepahan tässä ainakin samalla kunnon matokuuri... Mutta katsellaan mihin suuntaan tästä edetään... 
Eilen sain vihdoinkin tarpeekseni ja kävimme ostamassa kirjahyllyn, jotta saimme lisää hyllytilaa. Kaikki paikat olivat aina ihan sotkussa, enkä enää kestänyt katsoa sitä. Riki olisi mielellään ollut mukana kokoamassa hyllyä, mutta välillä oli pakko laittaa toinen portin taakse masentuneena katsomaan. Kissoja ei sitten näkynytkään kuin vasta monen tunnin jälkeen. Silveri ja Smirre eivät oikein siivoamisesta välitä ja kaikki siihen vähänkin liittyvä aiheuttaa katoamisreaktion...
Juuri nyt tapahtuvaa: Kissat sai hepulikohtauksen! Ja Riki yrittää ihmeissään pysyä perässä ja keksiä, mistä oikein on kyse. :) Välillä meinaa tulla tassua Rikin naamaan, mutta ei paljoa kiinnostusta haittaa.
 |
| Meidän pieni sekopää... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti