Niin se vaan oli, että pakkohan Riki oli pestä, vaikka mittari näyttikin -25 astetta. Eipähän ole Riki tänään ulkona käynyt muuten kuin pikaisesti pissillä. Riki haisi niin pahalle, että meille riitti. Riki on onneksi helppo pestävä. Suihkuun tulee mielellään. Tai no, melkein... Mielellään juo suihkusta, mutta kasteltavaksi joutuminen ei olekaan enää niin hauskaa. Siitä olen kiitollinen, että Riki on oppinut alistumaan tappelematta vastaan. Nytkin, kun seisoin koira jalkojen välissä, nätisti poika oli, vaikka korvat luimussa katselikin. Lisäksi yllätyin paljon, kun pesu oli ohi ja otin hiustenkuivaajan esiin kuivatakseni pojan, eikä poika laittanut vastaan. Eihän se mitään mieluista hommaa ollut, mutta kylläpä kiltisti makasi ja antoi minun kuivata turkkiaan rauhassa. Aiemmin on miehen pitänyt olla nameja antamassa samaan aikaan kun minä olen yrittänyt kuivata. Olenkin odottanut, milloin Rikille alkaisi kärsivällisyyttä tulemaan, niin nythän se alkaa hiljalleen näkymään. Välillä. Tai sitten meidän suhde ja luottamus on yksinkertaisesti parantunut entisestään, joten Riki antaa minun tehdä hänelle melkein mitä vaan. Kuvia pesemisestä minulla ei ole, koska mies ei paljoa kuvia ota ja itse kuvien ottaminen kesken pesun olisi erittäin haasteellista!
Kaveri oli meillä vieraana viikonlopun aikana ja vietimme eilisen kinectin parissa. Ostimme muutaman uuden pelin (mm. Joy ride, sonic free riders ja kinect sports season two), joita sitten testasimme eilisen. Riki piti välillä laittaa koiraportin toiselle puolelle. Meinasi nimittäin olla haasteellista pelata, kun liikkeentunnistin ottaakin Rikin kohteekseen ja koiran hännän heilautukset liikuttavat peliä eteenpäin... Eilen myös Rikin joululahjaksi saatu lelu otti ja hajosi. Kaveri tykkää koirista ja leikkii mielellään Rikin kanssa. No, kesken leikin Oktosta irtosi lonkero... Onneksi sillä on vielä turvallinen leikkiä, koska siitä on tullut yksi Rikin lempileluista.
Rikillä taitaa olla hieman kovakouraiset leikit. Ei nimittäin lelut paria kuukautta pidempään ehjänä pysy. Ainoa, mikä on pysynyt siitä asti ehjänä, kun Riki meille tuli, on kettu! Ei mitään merkkiä hajoamisesta.
Kävin ostamassa apteekista valkovaseliinia Rikille. Muutaman päivän olen Rikin polkuanturoita rasvannut. Sen verran karheat ja kuivat olivat, että tassut tuntuivat hyvin herkästikin palelevan. Vai olenko vain ylireagoinut.. Tämän viikon pakkaslukemat on kuitenkin olleet lähempänä -30 kuin -20 astetta... Mutta tuskinpa rasvaamisesta ainakaan haittaa on.
Mies tuli kotiin jo torstaina (normaalisti kotiutuu perjantaina) ja ihmetteli takapihan lumikasan ulkonäköä. Kehtasi kysyä olenko minä käynyt tekemässä polkua lumikasaan. Mutta siis en ole, vaan Riki ravasi takapihalla ja heittelin myös palloa. Riki sai hyvää liikuntaa lumikasan yli hyppiessä. Mokoma vaan keksi helpottaa omaa toimintaansa ja juoksee ainoastaan yhdestä kohdasta lumikasan yli. Siitä siis polku. Hyvin on muutenkin takapiha tallattu tällä hetkellä, kun ei luntakaan ole satanut.
Suurin haaveeni tällä hetkellä on vetovaljaat koiralle! Enkä millään malttaisi odottaa sellaisten ostamista. Vielä olemme malttaneet mielemme, vaikka hyvähän se olisi pienestä pitäen opetella niitä käyttämään. Mutta onhan poika kuitenkin vasta 7 kk... Jospa tässä kevään mittaan vetovaljaat ostaisi, kun rakennekin pojalla vielä kuitenkin saattaa muokkautua paljonkin.
Höö Rikihän olis halunnut osallistua teidän kanssa pelaamiseen!! :D
VastaaPoistaSuosittelen valjaiden hankintaa, ja jos ette osaa itse ostaa oikeaa kokoa, niin apua joltain tietävämmältä kannattaa kysyä, ihan sovittamiseen :) Meillä on ihan väärän kokoiset valjaat nyt käytössä! :( Toivottavasti saadaan pian sopivat hommattua! Mutta vetohommat vie kyllä mukanaan, en valehtele! :D
Pitää varmaan lähtee sovittamaan johonkin liikkeeseen, kun ei itse tosiaan tiedä, mikä koko olisi hyvä. En millään malttaisi odottaa! :) Olisiko antaa jotain vinkkejä alkuun?
VastaaPoistaMe ei olla mitään experttejä, varmasti huomaat jos blogia olet lueskellut :D Eli en paras antamaan neuvoja.. :) Suositellaan, että tuota jänistä käytettäisiin korkeintaan alussa, mahdollisimman vähän siis, jotta koira oppisi menemään rohkeasti itsekseen edellä jne. mutta meillä se oli niin tuskastuttavaa sekä koiralle että omistajille, joten nyt ollaan käytetty aina jänistä.. Siinä on se riski, ettei sitten ala vetämään itsekseen, ellei joku mene edellä, mutta me haluttiin ottaa se riski, mies sanoi että voipi pyöräillä meidän edellä tarpeen tullen niin kauan kuin koirassa henki pihisee ;D Mutta hän tykkääkin pyöräillä! :D Ei teillä ole siellä lähellä ketään malamuuttiharrastajia? Me ollaan kohdattu ainoastaan todella avuliaita malamuutti-ihmisiä tähän mennessä :)
VastaaPoistaMutta siinäpä sitä oppii parhaiten, kun joutuu kantapään kautta oppimaan. :) Ei ole vielä vastaan tullut malamuutti-ihmisiä. Husky-ihmisiä on tullut joitakin, mutta eipä oo tullut siinä hetkessä mieleen neuvoja kysellä kun ei ole ollut vielä niin ajankohtaista. :)
VastaaPoista