Pyörälenkki

Kerrankin viikonloppuna heräsin aikaisin! Ja päätinpä käyttää ajan hyödyksi ja lähteä Rikin kanssa pyöräilemään. Lämmintä oli 15 astetta, mutta aurinko ei kuitenkaan täydellä lämmöllä vielä onneksi paistanut, joten otin vettä mukaan ja menoksi. 

Nyt on ollut taas niin lämpimiä päiviä, joten Rikin energiankulutus on ollut hyvin pientä... Päivällä ei voi kunnon lenkkejä tehdä ja illalla ollaankin jo nukkumassa siihen aikaan, kun olisi viileämpää. Eikä meillä sitten aamulla sitä energiaa niin paljoa ole, jotta kunnon energiankulutuksen saisi Rikille tehtyä... Ei hyvä, tiedän... Mutta nyt siis tiesin, että Rikillä sitä energiaa riittää, joten otin myös valjaat mukaan. 

Käveltiin ensin tuon meidän pikku metsän läpi, jotta sai tarpeensa alkuun tehtyä. Ulkona oli myös muutamia muita koiriensa kanssa. Vierestä ei kukaan ollut ohi menossa ja itsekin jäin lyhyen matkan (n. 5-10 metriä) päähän ja istutin Rikin viereeni. Siinä innokkaasti katseli ja huokaili perään, mutta siihen se jäikin. Päästiin lähtöpaikkaan ja laitoin Rikille valjaat päälle. Ajattelin ensin ylimääräiset energiat purkaa, jotta pyöräily muuten sujuisi rauhallisesti. 

Riki lähtökäskyä odotellessa

Otin myös videopätkän. Laadultaan ERITTÄIN HUONO!! Yksin liikenteessä ollessa kuvaaminen on ERITTÄIN HAASTEELLISTA!  Ja 95 % olen yksin harjoittelemassa Rikin kanssa. Video ei ole pitkä ja tosiaan kuva hyppii miten sattuu, mutta saa ainakin jonkinlaisen kuvan Rikin vetoinnosta alussa. Ja se vetointohan sitten lopulta huomattavasti väheni... Saatiin sotkettua hihna etupyörään ja piti pysähtyä. Seuraavan kerran pysähdyttiin, kun viereisellä polulla meni nainen parin koiransa kanssa ja Riki olisi mielellään mennyt sinne. Komensin ja nykäisin Rikin viereeni ja pannasta kiinni ottaen käänsin Rikin katseen koko ajan pois toisista koirista. Ja siinä sitten kiinnostus muihin loppui, joten jatkettiin matkaa. Viimeinen pätkä menikin taas hyvin, jaksoi kunnolla Riki vetääkin, joten siihen sitten lopetettiin vetäminen. Annoin Rikille vettä ja riisuin valjaat. Kyllähän tuossa taas muutama prkl välillä pääsi. Oli Rikillä ilmeisesti unohtunut korvat kotiin ja käskyjen totteleminen oli välillä niin ja näin. Yksinkertainen istu ja odota käsky saattoi jäädä toteutuksen puolesta puolitiehen ja pari kertaa meinasin ojassa olla, kun ei seis käskyä malttanut kuunnella. Mutta mustelmilta vältyttiin. Tällä kertaa. 

Vetämisen jälkeen jatkettiin matkaa siten, että sidoin hihnan ohjaustankoon kiinni (siihen pystyputkeen, jotta ei vaikuttaisi ohjaukseen). Vajaan metrin annoin Rikille hihnaa, jotta kulkisi rinnalla, ei edellä. Jatkettiin matkaa rauhallisesti pyöräillen ja hölkäten. Tehtiin käännöksiä, jotka sujui hyvin. Auttoi varmasti asiaa, että käskyn annettuani itsekin kaarsin ja käännyin, joten Rikin oli myös pakko kääntyä... Välillä annoin pysähtymiskäskyn, jotta Riki sai tarpeitaan tehdä, mutta en antanut Rikin itse päättää, milloin pysähdytään. Pyöräily sujui hyvin heti, kun Riki ymmärsi, että nyt ei vedetäkään. Ja sekin tapahtui heti alussa. Välillä tuntui, että Rikin voimat loppuvat, mutta huomasin loppumatkasta, että jotenkin kummasti vauhti oli ehkä hieman lisääntynyt... Postilaatikolla pysähdyttiin, kun ei oltu postia eilen käyty hakemassa. Siihen asti kaikki sujui hyvin, mutta pihan poikki pyöräillessä kotiovelle, Riki alkoi näykkiä kenkiäni... Kotiin kuitenkin päästiin mielestäni hyvällä menestyksellä. Matkaa oli varmaan enintään 2,5 kilometriä. 

Käytiin viikolla autoa korjailemassa eräs kaunis ilta. Riki oli totta kai mukana. 

Ensin pitää hieman komentaa...

...jonka jälkeen hellitään...

...ja saadaan hellyyttä...

...jonka jälkeen voidaankin taas komentaa muita.

Ja totta kai piti hieman myös leikkiä. Vanhuksen selässä on pyyhe... Älkää kysykö miksi...